Viikonloppu alkoi huonosti, mutta päättyi hyvin... (joojoo nyt on tiistai.. )
Kiva kun näki vahnoja kavereita kunnolla ja palvelukin pelas ;) Sitä niin harvoin saa ite olla passattavana. Että kiitos ihanaiset.. otetaan uusiksi joku kerta :)
ÄÄni kyllä katosi kesken illan, eikä ole vieläkään palautunut.. :o
No, olempahan kerrankin hetken hiljaa ;)
kaikki siis on kai taas päällisin puolin hyvin ja sovinnonkin sain lopulta aikaan, mutta..
..kun mikään ei oikeastaan ole muuttunut.
Mistä tietää että toinen välittää jos ei sitä koskaan näe tai kuule...? *huokaus*
Jos ei saa yleensä mitään vastausta mihinkään, edes kysymällä.. jos ei toinen koskaan halaa tai sano tykkäävänsä... ei näytä että välittää, ei pyydä luo, eikä soita ensin.. eikä välitä jos et tulekaan..?
joo, kärsivällisyys on hyve, mutta onkohan tämä nyt sen arvoista...
tekeeköhän tämä enemmän onnelliseksi vai onnettomaksi...
enpä tiedä... ehkä hulluksi.. :/
ja itseni tuntien.. jossain vaiheessa kyllästyn ja häivyn, (taas) jos kukaan ei pidä musta kiinni.