IRC-Galleria

Kirjotan juuri italianainetta tosi koskettavalla otsikolla: Ensimmäinen ei unohdu koskaan. Kaikille teille sitä (SYYSTÄKIN :p) epäileville: ei, en kirjota ekasta kerrasta :D. Aiheenani on ensirakkaus ja koitan tietysti vastapainoksi otsikon (jota en siis keksinyt ite) kaihoisalle kaiulle käyttää mahdollisimman hienoja, kypsiä ja valoisia ilmauksia tyyliin: aika parantaa haavat, elämä jatkuu, virheistä oppii. While rereading en malttanut olla ihailematta tekstini tyylikkyyttä, hienoutta ja herkkyyttä. Kunnes pääsin lauseeseen, jonka olisi suomeksi kuulunut alkaa näin:

Minä ja ensimmäinen tärkeä poikaystäväni plaaplaa.

Samainen lause in bello italiano näyttää tältä:

Io e il mio primo ragazzo di grande importanza plaaplaa. (Okei, siis sen mun ekan tärkeän jätkän nimi ei ollut plaaplaa, but I guess you got it :D).

Ekan tärkeän poitsun sijasta olin kuitenkin käyttänyt termiä:

Io e il mio primo ragazzo di grande impotenza..
Minä ja ensimmäinen vakavasta impotenssista kärsinyt poikaystäväni :D.

Miten ihmeessä päädyin kauniista rakkaustekstistä käsittelemään seksiä? Älkääkä vaan vastatko että siitä puhe mistä puute :D.

Mun vaari kuoli.

Se oli ihana vaari :).

Miksa: Oliks hauskaa bileissä?
Liisa: Joo, oli kyl kivaa.
Miksa: Ja ja?
Liisa: Kerron sit livenä enemmän.
Miksa: Oikeesti?
eli siis oli joku juttu muuten sanoisit et ei mitään ihmeellistä.

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Selitä miksi valitsit juuri sen ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.

Iloisenvärisiä uikkareita, trimmejä miehiä, kuumia katseita - mutta Hietsuin hotein poika löytyi mun vierestä (en tosin käynyt tutkimusmatkalla, mutta miksi lähteä merta edemmäs kalaan :P?). Kun käveltiin paidattoman Aleksin kanssa pitkän kuuman rantsupäivän jälkeen keskustaa kohti oli tosi hassua, koska en tiedä loiko ohiajavien autojen miehet ihastuneita katseitaan muhun vai puolialastomaan, ruskettuneeseen, söpösti virnuilleeseen Aleksiin. Saattoihan ne olla homoja, tai jos mä oisin mies niin Aleksin tapainen tyyppi vois mut melkein käännyttääkin.

Suloisesta suvesta huolimatta mulla ei herännyt kyseistä komistusta kohtaan muuta kuin sisarellisia tunteita. Meidän rakkaustarina taisi jäädä sinne tarhaikään. Sori ystävättäreni, mä tiedän että te kaikki ootte Aleksiin tosi ihastuneita, mutta oli mukavaa kun kerrankin ei ollut kymmentä tyttöä tappelemassa siitä kuka levittää sankarille aurinkorasvaa - ja sen sain tehdä minä :D.

Aleksilla alkaa viikon päästä intti. Ei voi olla totta, siitä viisivuotiaasta, suklasilmäisestä suloisesta pienestä hurmurista on oiekasti kasvanut jo iso poika. Mikä tarkoittaa että mäkin oon kohta jo aika iso. Ei tosin Aleksin mielestä: -Sä oot niin pikkunen! kuten se asian ilmaisi. Ja suuttui kun mä nauroin takaisin ettei inttikään vielä tee Aleksista miestä. Mutta miks pitäiskään tehdä? Mä ainaskin tykkään pojista... jos se ei vaik jollekin oo viel valjennut tai jotain. Hauskaa iltaa!

Tänään olen ollut reipas reipas tyttö :). Heräsin jo kahdeksalta ja olin kymmenen aikaan Helsingissä ja tulin vasta nyt puol ysin jälkeen kotiin. Olin koko päivän Helsingissä, ja melkein koko ajan ulkona lukuunottamatta Mäkkärissä vietettyä tuntia (ja sillonkin oli pilvistä eli ei se haittaa :P). Reippauteen oli loistava syy: Antti oli täällä! Sillä oli päivä vapaata aikaa risteilyn ja intin vikan viikon alkamisen välillä ja me käytettiin se aika aika mukavasti ;).

Eka mentiin istumaan tosi kauniin Tuomiokirkon portaille pariks tunniks. Jutusteltiin kaikkea ja pölpötettiin vähäsen yhden tanskalaisen miehen kanssa. Sit siirryttiin Kauppatorille päin. Just kun käveltiin ja keskusteltiin lokeista takaa kuuluu joku älytön karjunta ja joku äijä hyppäs Antin selkään - se oli sen inttikaveri joka poti risteilynjälkeistä väsymystä. Ihania nää armeijapojat :D. liityttiin toisten poitsujen seuraan syömään mansikoita ja herneitä Kauppatorin kahvilaan, ja mulla oli tosi turisti olo. Tän jälkeen istuttiin Espalla, käytiin Stockmannissa ja kierreltiin kaupungilla - eli vietettiin kunnon Hesapäivä.

Hassua että Antti pääsee jo viikon päästä intistä. Ja lähtee vaan kauemmaksi. Mutta onneksi junat kulkee Kuopioonkin. Adios!

Näin meille sanoi kaupassa yksi aika nuori mies :). Keskiviikkona kun oltiin koko päivä Miksalla ja hassuteltiin ja käytiin kaupassa sekoilemassa. Haettiin jätskit ja mentiin kassalle ja sit se mies tuli sanomaan mulle kun se oli samaan aikaan pakkaamassa sen ostoksia:
-Ooksä nähny sen elokuvan Amelie?
-Öö.. mä sanoin.
-Sen missä on Audrey Tatou?
-Joo, oon! mä innostuin.
-Teistä tulee ihan se mieleen.
-Oih.. kiitos.. hih.. mä hämmennyin. Miksa, kuuliksä meistä tulee mieleen Amelie, se elokuva!
Mies nyökkäsi ja jatkoi:
-Ja se, jos mikä, saa hymyilemään. Nauttikaa elämästä!

Ihanaa kun on tollaisia kivoja ihmisiä :).
Tänään olin mummin synttäreillä syömässä kiinalaista ja kävelyllä ja nyt juttelen Miksan kanssa mesessä. Se lähtee huomenna pariksi viikoksi, tulee ikävä sitä, mun Amelietyttöä.

Mikä oli ihana huipentuma mukavalle päivälle :).

Eilen mä ja Miksa siis löhöiltiin aj uitiin koko päivä Uimastadikalla, ja luettiin italiankielistä Cosmoa ja hupsuteltiin ja kateltiin miehiä. Sit tänään otettiin uusiksi mutta Hietsussa, myös Dani ja mun iskä tuli mukaan. Yhes vaihees yks söpö Pasha tuli sinne, siitä tulee sähkömies. Tarpeelline tieto kaikille mun ystäville :D no se vaikutti tosi kivalta.

Sit illemmalla oltiin vaarin synttäreillä. Istuttiin vanhainkodin puistossa ja syötiin Hesen tortilloita ja kirsikoita ja keinuttiin Danin kaa ja väiteltiin mummon kanssa ja onniteltiin vaaria, se täytti jo 78 vuotta. Hyvää kesää kaikille!!

Esattamente!!

Con la mia carissima Miksa <3.
Ehkä Aleksikin ja sen frentsut tulee, toivottavasti, slurps ;).
Vamos, vamos a la playa!!

Ps. pakko sanoa että italiaksi lause kuuluisi Andiamo alla spiaggia. Huh, nyt mulla on taas hyvä omatunto. Mut en mä voi mitään jos se laulu on tehty espanjaks :D.

Liisa: Mitä oliksäkin tiistaina Baarikärpäsessä?
Umberto: Olin.
Liisa: Ai et varmaan nähny mua?
Umberto: Näin.
Liisa: Näit? Miks ihmeessä et tullu moikkaamaan?
Umberto: Mä seisoin 10cm päässä susta ja hymyilin sulle ja sit sä käännyit pois.

Hmmmm.. mä en huomannu sua??