IRC-Galleria

Nyt ei oo varmaan aikaa kirjotella hirmu pitkästi, on taas maanantaipäivä ja tiedättehän sitten loput.

Ihan ekaks haluun kiittää Riikkaa joka liikkatunnilla onnistu jotenki säheltämään ponnistusvoimansa kengät jalassa mun varpaisiin ja aiheuttamaan suunnatonta kipua, kynsien ööhm vääntymisen sekä verenvuotoa. Kiva kävellä nyt! Ja sit viel vuoden harvoja koristunteja ja mä en pysty pelaamaan. Ja sit neiti tulee pukuhuoneessa ja tönäsee mua kyynärpäällä päähän. Se oli ehkä viel enempi mun syy mutta kuitenki. Sit se vielä kehtaa unohtaa mun sille kiltisti jo toista kertaa lainaaman kemmanvihkon himaansa jolloin joudun kirjottamaan irtopaperille. Riikka on niin äärettömän mukava tyttö.

No kostin kyllä hieman, tosin aivan rehellisesti täysin erheessä vääntämällä sen kättä hiukan. Mut se ei oikeesti ollu tarkotus. Tai sitten kohtalo puuttui peliin.

Himassa kuuntelin Tuomas Nevanlinnaa ja Jukka Relanderia, oli yhtä hauskaa kun aina. En jaksa nyt selittää tarkemmin mutta analysoinnit esimerkiks riippuvuudesta xylitol-purukumiin oli jokseenkin hauskoja. Kannattaa kuunnella.

Laahustelin puoliunessa pimeässä talossani kunnes huomasin et voisin jopa lähteä vähitellen. Luulin et oon unessa tai näen harhoja tai jotain ku keittiön ikkunasta kattoessa koko metsä välähteli kummallisesti sellasta sinertävän valkosta, älyttömän kirkasta valoa. Kiipesin jostain kumman syystä tuolille ja kattelin sieltä maisemia mut en tiedä mistä ne valot tuli. Kunnon efektit vaan jostain naapuripihalta. En ymmärrä. Ehkä ufot laskeutuivat. Ja se kesti viel ihan älyttömän kauan. Tai sitte näin unta?

Uusi teoriamaikka on saapunut elämääni. Sanon tässä vaan, että sellasta ihmistä ei todellakaan voi olla toista. Jos kiinnostaa niin tarkemmat syväanalyysit voin tehdä jossain muualla. :D Tää on kuitenki jokseenki julkinen teksti. En silti käsitä miten kukaan voi kuvitella et joku ymmärtää mitä tarkottaa dissonoivat argumentit, kadensaaliset funktiot ja muut tuikitarpeelliset asiat. Myönnän että kaltaisellani henkilöllä oli moneen kertaa vaikeuksia ns. pokerinaaman pitelyssä mut ehkä mullaki sen verran on käytöstapoja (ja tänään jopa energiaakin) etten edes nauranut. Ennen ku olin ulkona. Mut enpäs puhu siitä.

Olin niin omissa maailmoissani pimeässä ja kolkossa Lepuskicityssä etten jaksanut edes vaivautua siirtymään kun koko kadun täyttävät känkstäjout tulivat mua vastaan. Kävelin suoraan eteenpäin ja kyllähän ne väisti. Hassua sinänsä. Oon aika pelottava yleensä vai mitä!

Hei nyt on varmaan lopetettava tähän. Voisin puhua vielä vaikka mistä mut sit innostun kuitenki liikaa enkä malta lopettaa ikinä ni en pääse ikinä nukkumaan. Eikä kukaan lukemaan tätä, mikä sinänsä on teille hölmöille suuri menetys.

Muuten se mun suklaakalenteri on edelleen täysi sen 24. luukun kohdalta. Enpäs yhtään vaikeammin osannut tuotakaan ilmaista. Mutta kuitenki. Mun joulu vaan jatkuu ja jatkuu.

Dåådåå.

2 33 82 85 140