IRC-Galleria

On lauantai ja heräsin kello 7.00 lähteäkseni kouluun. Naapurin setä pirauttaa luultavimmin pian Lapinlahden nuortenosastolle koska tällä kertaa lähdin lauantaiaamuna reppu selässä kello 8.17. Ks. viikko aikaisemmin jos et jostain kumman syystä muista.

Ekan tunnin edustin Innan ja Simiksen kanssa, toisin sanottuna istuin ja juttelin ja puhuin keskimäärin seittemän sanaa vanhemmille jotka kokivat velvollisuudekseen kuunnella aikaansaannoksistamme. Simiksen aika näytti kuluvan rupatellessa koulun johtokunnan bigbossin, tai mikä ikinä onkin, kanssa kahvikupin ääressä. Tokalla tunnilla istuskelin sitte tukareita edustamassa toisella puolella aulaa, kävin jopa opastamassa yhden äänensä menettäneen äidin lapsensa luokkaan. Sain myös teippiä päähäni ja naamaani, pojat yltyivät kovin väkivaltaisiksi ja puheenjohtajammekin näytti vielä poikkeuksellisen huonoa esimerkkiä käymällä kiinni viattoman tukioppilaan kurkkuun Kimin säestäessä nyrkein. Kuulostipas julmalta. :D

Kolmannen tunnin tsunamivalokuvanäyttelyn jälkeen ois pitäny viel lähteä ulos pelaamaan tossulätkää, se ei mitenkään suuremmin innostanu joten siirryin tekemään lopultakin sitä kuvistyötä. On se vieläkin kesken vaikka tällä viikolla piti saada valmiiks, mutta ehkä mä taas löydän jonku sopivan saksantunnin sitä varten.

Kotona oliki suhteellisen inhottava projekti oottamassa; kylppärin remonttia varten pitäs siivota yläkerran vessa silleen et suihkua pystyy käyttämään, suomen kielellä tyhjentää kaapillinen mun elintärkeitä tarvikkeita kuten n. 15 pulloa lakkaa/muotovaahtoa ja älyttömät määrät meikkejä. Mistä niitä oliki kerääntyny niin paljon? Kaikkia puolilleen käytettyjä juttuja, jotka oon jättäny odottamaan "jos joskus sattuu tarvitsemaan". Myös meijän yhteisestä kaapista löyty kaikkea jännää, kuten 9 vuotta sitten viimesen käyttöpäivänsä nähneitä lääkkeitä ja kuitutaitoksia vuodelta 1998 sekä mukavanlainen kokoelma erivärisiä hammasharjoja joilla en enää pesis edes lattiaa. Löysin myös n. 10 vuotta sitten hajonneen sähköhammasharjan niitä hammasharjateriä ja paljon 8 vuotta sitten kotoa pois muuttaneen veljeni hiusharjoja ja partavaahtoja. Voittekin sitten vaan miettiä, miltä näyttää 8 vuotta kaapissa pölyttynyt hiusharja.

Mun varpaankynsi lähti irti. Aivan yllättäen. Toivottavasti kaikki on just raahannu isot kasat ruokaa siihen tietokoneen ääreen kun luette tätä. Sattu pikkusen mut ei läheskään yhtä paljon ku sillon ku armas Riikka hyppeli siihen päälle kenkineen. Nyt tuntuu siltä ku palanen mua olisi joutunut roskikseen. Älkää siis ihmetelkö jos en tunnu olevan oma itseni, tai että jotain puuttuu. Sille on täysin järkevä selitys.

Oli vihdoinkin aikaa vaan olla. Istuin huoneessani, kuuntelin musiikkia ja pelasin miinaharavaa modernilla koneellani. En oo vieläkään kirjottanu yhtään päiväkirjaa sieltä, mut ku se netti on niin vajaa etten vaan jaksa. Kai se pitäs järkätä kuntoon, ehkä. Sitten musta tulee megadatis ja ostan sellasen vesilinnun ja hankin kroonisen päänsäryn kieltäytymällä lähtemästä ystävieni kanssa mihinkään kun on parempaakin tekemistä. Enhän vihjaa mitään.

Nukun ens yönä varmaan joku 18 tuntia jos kukaan ei vaan herätä. Koko viime viikon oon nukkunu niin vähän et on oikeesti pakko, ellen haluu koko ens viikkoaki kärsiä kauheesta päänsärystä ja sekaisuudesta joka päivä. Se ei ollu kivaa ja sit ku mut laitetaan viel sellasena johonki teeveeseen nolaamaan itteni. Ou mai gööd mutta se on mennyttä elämää, jooko kaverit.

Tiedän ettei oo.

Mut toivoa on aina. Ja nytpä tuli muuten jopa tohon perjantaiden sarjaan poikkeus; kirjotin eilen. Se on saavutus sekin mut silti on jo helmikuussaki yks ihan tyhjä päivä.

Äide on innostunu kokkailemaan. Se on keksiny ihan uuden reseptin, en ihan ymmärrä ideaa mut jotenki se liittyy pullaan ja puolukoihin. Odotan sitäkin innolla, äiden kokkauksista kun ei koskaan tiedä. Tänään tosin koin jotain ihan uutta; söin oikeesti HYVÄÄ hernekeittoa. Äiti oli panostanu tai sitte vaan huiskauttanu taikasauvallaan kattilan kylkeä. Kuulostipas idioottimaiselta. Mut millonkas mä en.

Mut miettikääs. Palaan tähän nyt ainaki kerran vielä. Aikasemmin oon kulkenu koulussa semmonen näkymätön HIKKE-leima otsassani, nyt se on pyyhkiytyny viimestäänki pois ja tilalla lukee VAJAA. Teoriat on ollu ihan hyvä alku sille jo. Ylihuomenna pitäs taas sinnekin mennä, veikkaan että ymmärrän noin 23% kaikesta siellä puhuttavasta tällä kertaa. Sen näemme sitten, en haluu edes ajatella.

Tää onki tämmönen kiva viikonloppu ku en tee yhtään mitään. Koulu lauantaina ehkä aiheuttaa sen et sunnuntaina pitää sit vaan olla. Miettikää jos meilläki ois aina lauantaisin koulua niinku joskus lihapullavuosina. Tai älkää miettikö. Tai miettikää, tää on tää ovelaakin ovelampi käänteistekniikka jolloin ymmärrämme tämänhetkisen tilanteen paremmuuden ja oikeudenmukaisuuden.

Voi vehnänalkio. Moikka.

8 57 59 60 115