IRC-Galleria

Kuukausipäivä!

Big day!

Kurjaa!

En jaksa kirjottaa!

Tästä ei tuu enää mitään, mä luhistun tähän hommaan hiljalleen. Ei sillon pidä kirjottaa ku ei oo inspistä. Sorry.

Voi pieni kun sinulla on joku hätä etkä sano ja Uksille tulee paha mieli.

Mmmoi.

21 70 72 73 128

VÄÄ nyt ei kyllä totuuden nimissä jaksais kirjottaa ollenkaan ku on tullu viimesen 35 tunnin aikana nukuttua vajaa kolme tuntia. Ja seki just äsken eikä suinkaan yöllisenä aikana niinku mallikansalaisilla.

Ja eilinen jäi taas väliin koska oli perjantai vaikka mulla oliki puol tuntia normaalia pitempi aika olla himassa välillä. Ajatella! Kerrassaan 40 minuuttia. Vaik jäinki pelastamaan Idaa pahojen poikien kynsistä ei-välttämättä-niin-hyvin tuloksin. Ja kastuin itekin, mut yks kaikkien ja kaikki yhden puolesta ja ku meijän Fc Venus käsittää vain(?) kaks ihmistä useimmiten eikä ollenkaan varamiehiä (naisia?) niin heikostihan siinä usein käy. Vaan ei aina kuten tiedätte poikaseni! Sitä on joskus vähän vaikea myöntää, ymmärrän(tai -mme) kyllä. Spice Girls on niin hyvä. Hei girl power.

Epäilyksistänne ja Kimin vastusteluista (joita en ihan 96% ymmärtänyt, en tiedä ymmärsikö itsekään) huolimatta sain Operaatio Ympäripuhumisen onnistumaan. Onneksi. Ihan viime hetkillä tosin mut onnistuinpa kuitenki.

ENJAKSAAAAAA oon kirjottanu tätä joku sata vuotta mut en saa mitään aikaseks. Pitäs varmaan ottaa vähän kasvisuutejuomaa mut en nyt just jaksa sitäkään ku pitäs hankkiutua ylempään kerrokseen eka.

Pointti kuitenki se et oli mukavaa, tackarna pojket ja flickakin vaikka jouduitkin lähtemään heti.
Hehah. Nyt tiedätte mitä on olla mun kanssa viideltä aamulla. :D Ja lammessa uiskenteli ankka HAHAHAHAHAHAHA. Ja Tommille kiitos kuulon menetyksestä "v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii" HAHAHAHAHAHAHA. Parempiki et lopetan jo?

Tarviin uuden vyön.

22 71 73 74 129

Otsikosta turha yrittää päätellä yhtään mitään jos ei tiedä. Tänään onki ollu hauska päivä mut nyt väsyttää. Ja mun käsi vammaa, se on tarttunu Idalta ku sen kädellä/käsillä on joka päivä erilainen mielenvikaisuus. Tottakai kaikilla käsillä on oma mielensä ja ne tekee mitä haluaa. Ajatelkaa kolmimielisesti eli tehkää nk. triplahuijaus omille sekä käsienne mielille niin ei tuu ajateltua mitään ylimäärästä.

LEVOTON PRINSSI TÄÄLLÄ ODOTTAA.

Joo mitä kettua.

Koulussa oli kyl melkosen tylsää. Tällä kertaa elin jopa ihan oikeeta päivää, en tiiä oliko kannattavaa jos aineita ajattelee. Niinku tiättekste sillai. Huoh. Saksasta täytyy puhuu nyt vielä edelleen vaikkei juurikaan sitäkään ehkä kannattais. Mut joku KAKSOISINFINITIIVI on vaan jotain liian hyödyllistä. Samoin ku ne pronominaaliadverbit. Miettiiköhän saksalaiset puhuessaan et "hei tähän genetiivilauseen pluskvamperfektimuotoon tulee muuten subjektia edeltävän predikaatin partisiipin kolmannen persoonan rektio kaksoisinfinitiivimuotoa edeltävän verbin pronominaaliadverbiä ennen". Vammasta ku meijän pitää ajatella. Mut toisaalta ei mekään ajatella mihin tulee essiivi ja mihin ablatiivi, joten siis tietenkään saksalaiset ei ajattele myöskään. Kunhan pelleilin. HAHA LUULITTE ET OON OIKEESTI NIIN TYHMÄ. No mut niinhän mä oonki. Mut en tässä asiassa kuitenkaan. Muthei. Minun on täytynyt mennä, vaikka hän oli joutunut moottoritielle kävelemään. Järjen muruset suurikokoiset.

Tiesittekös että Pleksi on ölölöö. Taikka jopa ölölöö-ölölöö.

Keksittiin kyllä Idan kanssa niin loistavia ideoita ettei niitä saateta julkisuuteen ihan noin vain. Mut himpskatti ku tänään oli _aivan liikaa_ kirjoja ja nyt mun HARTIASEUTUNI ei ole oikein innostunut asiasta. Toisin sanoen aivan jumissa. Ja johtuu toki pelkästään meijän lukujärjestyksen kurjuudesta ja koulukirjojen mustetiheydestä, ei mistään muusta. Mobilatia.

Sit oon auttanu parhaani mukaan yhtä kaverustani ongelmissaan ja sotkenu kaikki maholliset ihmiset siihen mut EI SE VAAN YMMÄRRÄ MITÄ TEEN mut ei kai tarviikaan. Sitä vartenhan sitä autetaan muita. Itepä keitän soppani ku lähen mukaan.

Ärsyttää hieman (HIEMAN) ku huominen juttu taitaa mennä ihan mönkään, ellen nyt saa Operaatio Ympäripuhumista onnistumaan jotenki poikkeuksellisen hyvin. Mulla on omat epäilyni mut lannistua ei saa, ja mä oon ennenki onnistunu tämmösissä. We'll see.

Tajusin äskettäin että viime päivinä on menny hieman (HIEMAN) liikaa tekstiviestejä mut ei voi nyt mitään. Sit on myös potentiaalinen mahdollisuus saada tekstariliittymä. Oon lapsonen ja hankin kierosti tämmösiä etuja. Muahaha.

Se mun kello. Arvatkaa ketuttiko ku jotain venyttelin ja katoin siit aikaa, et olenpas tälleen puoltoist minuuttia ja sit se pysähtyki just siihen se sekuntiviisari. Todella miellyttävää. Ihmettelette varmaan miksen oo siel vieläki lihakset revenneinä odottamassa et puoltoista minuuttia on kulunu. No mut pointti oli se, et äide otti ronskisti vaan siitä lasikannen pois "ootko varma ettei tätä saa irti... katos, näin" ja sitten se hajos. Tai ainaki osittain, en oo viel koittanu saanko korjattua. Kuuluisat viimeiset sanat.

Voi hitsi! Nyt hogasin et ku mun piti syödä se joulukalenterin 24. suklaa 24.1. ni se on siel vieläki vaik on jo 26. päivä ja äide on vast kaks kertaa meinannu jostain kumman syystä viedä sen pois vaik yleensä se ei mun siistihköön huoneeseeni koskekaan.

Mulla on muuten englannin sanakoe huomenna enkä oo ees avannu kirjoja ja kello on kohta kymmenen. Tiedättehän.

24 73 75 76 131

Mun vieressä istuu hammastahna. Tai seisoo kai ku ei sil oo jalkoja millä vois istua, raukkaparka. Mä rupeen nyt tosissani panostamaan hampaidenpesuun ku mä en kuulemma osaa ja hammaslääkäritäti ei oikein vaikuttanu uskovan että olin tänäki aamuna harjannu hampaat. Mä en ymmärrä. Mut nyt alan panostaa ni ei tarvi tätienkään keskeyttää kiintoisia puheitaan jouluvaloista tai lasten harrastusleireistä.

Öh. Olin koulussa ihan väärää päivää menossa ja toki mulla oli ylimääräsiä kirjoja ja ties mitä mukana. Petyin kovasti ku jouduinki Jürgenin tunnille Mattilan sijaan. Ruokiksella teimme turboruokailun ja sitte Idan jumppaillessa mä lueskelin innokkaana saksaa jota en osannu. En tosin joutunu kai tekee sanakoettakaan (?) ku olin ovelasti siellä hammaslääkäritätien kanssa jutustelemassa.

Vitsi mua ärsyttää suunnattomasti mun oman huoneen seinäkello joka on aika pitkälti monivammainen. Pudotin sen lattialle joskus vuonna punajuurisalaatti (Heidi sitä EI laiteta leivän päälle) ja sen kellotaulu meni silleen vähä kurttuun mut sit on se toiminu ihan hyvin. Nyt se sit pysähtyy aina kello 9.48 eikä suostu liikahtamaankaan. Sille pitäs ehkä tehä jotain mut en vaan osaa. Pärdeki kerto hyvän neuvon, et voisin vaik suoristaa sen taustan. Huoh.

Ostan uuden.

Mulla on uus kello-ongelma aina tälleen parin viikon välein.

Ei tästä nyt taas tuu mitään. :D Mesessä on yhtäkkii ihan liikaa ihmisiä vaik sillon ei ollu ketään ku alotin tän raapustelun ja mun pitää mennäki ihan kohta.

Joten jatkuupi kun ehtinen.

25 74 76 77 132

Voihan farkkuhaalarit kun en nyt varmaan osaa sanoa oikein mitään. Päivä on ollu, kuten eilen arvelinkin, aika mielenkiintonen mut mitään kovin raskauttavaa ei oo tapahtunu kai.

Raskauttavaa. Moi mulla on ymmärrettäviä sanoja.

Heräsinki tänään AIKASESSA, lähdin kouluun ETUAJASSA ja olinpa siis koulussa AJOISSA. Liikkatunnil oli joku 59 kertaa hauskempaa ku eilen, ehkä sen takii et oon edelleen niin äärettömän hyvä futaaja. Sillonki ku pelattiin ulkona lämpimämmällä ni onnistuin ainaki kolme kertaa (?) vetäsee maalin yli tai sivusta tai ali. Sanokaa ihmeessä jos onnistuin useemmanki kerran. Mut tänään oli silti ihan hauskaa vaik oliki paha olo ja ties mitä.

Käytiin Kunkussa tutustumassa ja ihan hyvältä vaikutti. Kaikki sinne! Tai no siis kaikki KIVAT enhän mä TYHMIÄ halua samaan kouluun kanssani enkä varsinkaan sellasia jotka arvostelee ja yleistää muita ihmisiä. Siel oli myös todella loistavasti organisoitu opastuskierros meille pikkuyseille ja mekin lähestulkoon tiesimme ketkä oli meijän omat opastajat eikä edes vaihdettu ryhmää ku neljästi kun eksyttiin tai muuta. Reiluin veljeni Pärdekin melkein suostu tuntemaan kultaisen pikkusiskonsa ja moikkasi todella iloisesti huiskutellen ku mua hieman hävetti nähä se siellä, olihan siellä sentään monia mun kavereita ja hei mitä neki ajattelis jos ne tietäis minkä näkönen veli mulla on.

Mukava harrastus tää käänteisilmaisu. Jatketaan.

Sit koska se kiertely kiinnosti meitä niin kovasti ni me nähtiin se koko koulu tosi äkkiä ja lähettiin pois. Siel oli huomattavasti paremmat tarjoilut ku Granissa vaik ilmapiiri oliki melko kehno ja ympäristö tosi vanhanaikanen. Sit lähin yhen idiootin kaa Selloon ja se puhu hirveen vähä just niistä asioista joista mä en ollu niin äärettömän kiinnostunu, eikä se sit oikeen muuta osannukaan sanoa. Oli hirveen tylsää ja tuskasta ja riennettiin äkkiä sieltä pois. Olin todella laiska enkä jaksanu kävellä edes koululta kotiin koska mä en halunnu miettiä yksinäni rauhassa enää yhtään enempää.

Muaha onpas ovelaa. Ette voi koskaan tietää mikä on totta ja mikä käänteisilmaisua, ainakaan mikäli ette käytä aivojanne.

Aika hölmöö muuten puhuu silleen "te"-muodossa vaik edelleenkihän mä periaatteessa kuitenki kirjotan vaan itelleni. Mut sallinetTE sen. Tai sit vaik niinku teitittelen tätä konetta esimerkiks. Teejiiteeän.

Ainiin eilinen. En sit ilmeisesti ehtiny tai jaksanu ja pystyny tai viitsiny tai muistanu tai pointti nyt kuitenki on se, että en kirjottanu enää illalla mitään. Teoria oli äärettömän mielenkiintonen. Noei se voi olla mut mä pitkästä aikaa ymmärsin siellä edes jotain. Tunnistin jopa moduloinnin c-duurista (kirjotin ensin juurista. Niin siis c-juuri, tiedättekös?) g-molliin ja se on paljon se. Vvvau, kuuluu just nyt kaikkien suusta lukiessanne tätä. Opettaja oli himpun verran normaalimpi ku viime viikolla mut en silti oikeen hiffannu kaikkea sekvensiivisistä eleistä ja se on varmasti kaikkien mielestä aika ymmärrettävää. Vai kuinka moni ymmärtäisi aivan kaiken jos joku tulis vaikka kadulla vastaan ja alkais selittää teille? Niin no kaikki. Olinpa hölmö.

Mama tuli hakemaan mut pois sieltä niin mun ei tarvinnu maanantaihengata Lepuskissa yhtään kauempaa, se kun on hieman tylsistyttävää kun kello on yli 20 ja yrität tehä jotain kauppakeskuksessa yksinäsi ja sitten vielä väsyttää. Eikä tullut edes kylmä.

Hei Allah olen Pullah. No tulipahan vaan mieleen. Aivan yllättäen.

Mun riparilaiset on aika überkivoja. Näin heistä tänään kolme, siis näitä jotka eivät ole samassa koulussa kuin minä, eikä kukaan niistä "tuntenu" mua. Niin hei mäki teitä, ymmärrättehän. Nyt jos jotakuta vielä ihmetyttää miksen viihtyny siellä leirillä kovinkaan hyvin niin voisin jopa sanoa häntä hieman höpsöksi. Jos nyt tollasta ilmasua uskallan käyttää. Mut kai se oli seki kokemus muiden joukossa ja oli sielläki omat hyvät hetkensä ja tyyppinsä. Mutta ei ny enää sitä. ONNEKS EN JUMITA VANHOISSA ASIOISSA.

Pitäs lukee taas valloittavia saksan rektioverbikökköjä ja pitäs treenailla ja vaikkas mitä. Huo-ohah. Ilokseni en kuitenkaan millään nyt jaksa, ku hei väsyttää tai silleen niinku ja tää koneki on iha mukava kaveri aina joskus. (Aina joskus niin.)

No mut HEIHEI.

26 75 77 78 133

Neuvottelutilaisuus mun yltiöpäistä ymmärtämättömyyttä ja ongelmaisuuttani varten. Olen teini-ikäinen ja vaikea mut Kim sä olet kyllä vaikeampi.

Aamulla ei enää ollukaan niin kylmä ku oletin ja ne kuus vaatekerrosta meni hieman hukkaan. Uskalsin jopa ottaa rakkaan cd-soittimeni mukaani koulumatkalle, onki ollu vallan ihmeellistä viime aikoina ku oon neki matkat talsinu ihan hiljaisuuden vallitessa. Paitsi jos on ollu joku Ellu tai muu lapsi häiriköimässä. No ei, päinvastoin.

Siis ei sen hiljaisuuden kannalta vaan häiriköinnin.

Ussantunti pitkästä aikaa oli harvinaisen kiinnostava mut samalla myös hieman ahdistava koska liippasi niin läheltä omaa elämääni muutaman kerran. Kaikki varmaan tietävät sen tunteen, kun opettaja puhuu koulussa jostain ja tuntuu että sä ymmärrät kerranki joka sanan, se koskettaa sua. Enkä nyt meinaa koskettamisella liikutusta enkä myöskään luonnollisesti fyysistä kosketusta vaan siis sitä kolmatta. Mitä en osaakaan selittää.

Liikkatunti oli taas hieman kummallinen, olin säälittävin ikinä ja pidin taas kummallisen vähän meteliä. Ai au aai auts, olin joku yleinen maalitaulu. Kiitos etenki Amis, jatkossa tiedän varautua! Suosittelen muilleki.

Muutenki koulussa on nyt melkoisen vaarallista.

Meijän saippuasta tuli ryhmän hienoin mut se ei kyllä, myönnettäköön, ollu kovin paljon. Mattilakaan ei halunnu kenenkään saippuoita vaik meijän kaunis saippua oli vaaleenpunanen ja tuoksuton mun tuhlaamasta hajuvedestä huolimatta. Riikka on täysin huijari ja se on nyt mulle auki viis euroa. Ku jotain lupaa ja vielä rahasta niin eikös se lupaus pitäis sillon täyttää, eikä varsinkaan ruveta syyllistämään toista osapuolta jostain mikä ei edes millään lailla koske tätä syyttävää osapuolta. Ja tässä on taas tolla koskea-verbillä sama merkitys kuin tuolla aikaisemmin koskettaa-verbillä.

Koulupäivä oli ihan kohtuullisen rattoisa, tai ainaki silleen et ei ollu kamalaa eikä tehny mieli juosta parkuen himaan kesken kaiken. Himassa kylläki sit katoin lähes parkuen Boxi-ohjelmaa joka on vaan jotain aivan käsittämättömän järkyttävää. Tällä kertaa kysyttiin jo oikeesti Ruotsin lipun värejä ja mulla meni kyllä vallankin sormi suuhun.

Sitten en olekaan tehnyt mitään eikä aivokapasiteettini ole riittänyt edes ajattelemaan mitään kummempaa. Kammoan 75 minuutin päästä alkavaa teoriatuntia joka on mitä luultavimmin taas jotain aivan hirvittävää. Kestäisin vielä pari kuukautta. PARI KUUKAUTTA? 75 MINUUTTIA? Oh my hand tämä ei ole kivaa. Ärsyttävää kun oon tottunu ymmärtämään asioista kuitenki jotain ja siellä menee n. 84% täysin ohi. Entä se loppu 16%? Se on ehkä sit sitä et mä alan lopultakin monen vuoden jälkeen oppia intervallit. Huoh.

Jaapajaa. Olisi ilo kirjoittaa jotain muutakin mut en nyt just ainakaan ehdi. Ehdin ehkä vielä illalla tai sitten menee huomiseen. Huomenna on muuten mitä todennäköisimmin monessakin mielessä melko mielenkiintoinen päivä tulossa, että pitäisipä kerätä voimia ja nukkua. Niin siis ku huomenna täytyy lukea ehkä saksaa. Päivieni valo!

Voimia valoisaan saksaan.

27 76 78 79 134

Huomaattehan. Yksi lisää. Multa yritettiin eilen udella salakavalasti noiden numeroiden merkitystä, mut jos ette oo vielä huomannu niin en voi sille henkilökohtaisesti mitään. Tai ei sitä voi huomata. Eli siis toisin sanoen on todella ymmärrettävää jos pidätte mua tässäkin asiassa vain hiukan kahjona numeroineni.

Toi on hetken päästä soiva kaikkien päässä. Oikee hittibiisipläjäys vuodelle 2007 tai jotain, pitäähän meidän hieman treenata ennen levytystä. Tai no teidän. Mutta siis kuitenki, mä oon se manageri edelleen. Ja biisintekijä näköjään myös.

Niin eli oon ollu Heidillä lähes koko päivän. Kello oli jotain ykstoista ku ajateltiin et ois sopiva aika mut onneks ei tullu dösää ku puolentoista tunnin päästä. Kiva asuu korvessa. Mut en mä valita, mielummin mä asun täällä ku vaik jossain Järvenperässä tai muussa yhtä epäsivistyneessä. Mut sunnuntai on kyl sinänsä aika syvältä aina välillä, etenki tälleen jos yrittäis käyttää joukkoliikennevälineitä matkaamiseen pisteestä A: korpi pisteeseen B: korpi.

Niin ja sitten vielä takas. Muistan noin tuhat kertaa ku en oo muistanu kasikakkosen liikuskelutiheyttä sunnuntai-iltasin ja oon saanu kävellä. Onki todella pitkä matka.

Pitäskö alottaa kolmaski kappale tolla "niin". En alottanu. Heidin kanssa oli kivaa, jammailtiin basson kaa ja juteltiin sekä ennen kaikkea naurettiin. On se mahotonta ku kaks universumimme kovinta hekottelijaa keksii lueskella kalenterista typeriä nimiä ja sitte vielä yrittää syödä ja varsinki juoda yhtaikaa. Tätä en suosittelekaan teille. Myös Sippo-Miehen sekä turnipsilapsen laulut vuodelta sillikaviaari olivat melko huvittavahkoja. Vaikeahkoja lapsia selkeästi.

Mutta mikä on kamelikurki?

Mun korviin sattuu. Vaik oon kuuliaisesti pitäny sitä uutta pipoa päässäni.

En nyt saa mitään aikaseks. Mielessä pyörii niin tuhat asiaa kaikkea muuta ettei tästä tuu nyt yhtään mitään.

Oon pahoillani. MÃ¥.
Numerot jos muistaisin tänään:

28 77 80 135

Jäipäs jälleen eilinen päivä kokonaan väliin, kun en taaskaan ehtiny koneeseen koskemaankaan. Mut ei kai kukaan voi olettaa että minäKÄÄN viettäisin perjantai-iltojani aina vaan istumalla koneen ääressä?

Eilen oli taas pitemmän puoleinen päivä. Tulin myöhässä kouluun mut olin silti viides tai kuudes oppilas luokassa. Pakkanen oli hyydyttäny ihmisiä koulumatkoillaan. Kokkailtiin Riikan kanssa ylipunasta lientä josta saattaa väriaineen yliannostuksen vuoksi tulla jotain ihan muuta ku saippuaa, alkuperäsistä suunnitelmista huolimatta. Kävin selittämässä jotain perin epätoivoista omille pikkuisilleni, en yhtään ihmettele jos kukaan ei saanut mitään tolkkua koko kampanjan ideasta. Olis ollu ehkä ihan kiitettävä keksintö lukea vaikka se lappunen ennen ku menee esitelmöimään muille. Sori pikkuset.

Perutaan häät / perutaan yhteinen hautapaikka / perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa / perutaan häät / perutaan kakku ja veljesi bändi / soitetaan lävitse suvut ja pappi / että ei saatu raameihin kuvaa / meistä ei ollutkaan siihen hommaan

Soi jossain radiossa tossa just. Tiedän et toi on kaikkien teini-ikästen lempibiisi ja Anne Mattila suurimpia idoleita. Niinku Tommi Läntinen ja Heidi Kyröki. Go Iltalehti go!

Jürgen alko kysellä meiltä henkilökohtasuuksia, niinku esimerkiks seurustelusuhteista. Mä pystyin vastaamaan vaan "no" onnekseni. Never was and never will be. No oli ehkä mut ei tuu enää, tässäki asiassa siitä oli vaan hyötyä ku ei arvon englanninopettajan mielentila järkkynyt, huomaattekos. Ni ja sit alkoholitottumukset, onneks kukaan ysideeltä ei oo koskaan edes maistanu mitään alkoholipitosta. Ei kai nyt hei kuustoista täyttävät. No henkilökohtasesti en kyl ymmärrä, niinku hyvin kaikki tiedätte, mitä järkee on mennä tahallaan sotkemaan asioitaan ja pilaamaan terveyttään ku vaikka mitä muutaki voi sattua, niinku tiedämme. Kylläpä nyt ollaan tietoviisaita suorastaan.

Love was such an easy game to play / now i need a place to hide away / oh i believe in yesterday

Ja sitten lopputunnista sen omatunto kolkutteli sen verran että sekin alko avautumaan meille. Oh well.

Iltapäivällä voin vähän huonosti, mut se nyt on varmaan koulussa ihan yleistä. Varsinki perjantai-iltapäivisin saksantunnilla. Parempi olo tuli kyl heti ku pääsin soittotunnille, sitte olin kuin uudesti syntynyt. Se on sellanen sen tilan, Pingun ja ihastuttavan opettajani muodostama kemiallinen yhdiste, joka saa mielentilani aina nousemaan. Yleensä ainaki. Ei ollu ees perinteistä bussiinänkemisoperaatiota ku pääsin ylellisesti taksilla ovelta ovelle. Bussit ja sello on kyllä kieltämättä mukava funktio, varsinki ku siihen sovelluttaa viel iltapäiväruuhkan, parit lastenvaunut, rollaattorin ja päänsäryn. Kokeilkaahan tätäkin ihmeessä. Moneskohan kerta oli tän kohta kolmen viikon aikana ku mä kehotan tekemään jotain. Parempi kun en ajattele, ja teidän henkisen ja fyysisen terveytenne kannalta parempi ettette myöskään kokeile. Älkää siis ottako mitenkään vakavasti yhtään mitään mitä mä sanon. Ehei kannata. Saatan olla koko ihminen pelkkää illuusiota tai ainaki sen verran vajaaälyinen ja -taitoinen, ettei mua kannata ottaa vakavasti. Saattaa olla näin mutta saattaa olla jotenki muutenki. Its joor disisshön ja tässäpä ei ollut kyllä mitään järkeä.

Voi kamala ku oon selittäny jo ummet ja lammet ja järvetkin ja meen vasta eilisiltapäivässä. Ehkä meretkin jopa. Niin no sitten loppuilta meni taas joidenkin lapsosten kanssa hurjaa Terminator kakkosta katsellen ja silleen. Olin ehkä hieman väsynyt mutta onneksi kukaan ei huomannut mitään eikä se ilmentynyt mitenkään poikkeuksellisena käytöksenä.

Hmm.

Olin hirmuväsynyt mut nukuin joku seittemän tuntia eikä se oo ollenkaan hauskaa. Mun sisäinen kello tekee taas tuloaan ku koulua on ollu muutaman viikon ajan. Toivon nyt ja toivokaa tekin et nukun ens yönä enempi ni on paljon mukavampaa. Ei tarvi tyttöstenkään huomenna sitte kärsiä kikakikauksia. :D

Tänään en oo tehny mitään kovin merkittävää tai kehittävää. Päivän suurin saavutus on ehkä uuden pipon ostaminen tosiaan kuuden tai seittemän vuoden jälkeen. Oon lähes ylpee itestäni, kerrankin. Pipo on oikeesti oikein loistava keksintö, mut mä en oo vaan osannu ostaa sellasta. Sit jos on sattunu vähän kirpsakampi pakkanen yllättämään ni oon joutunu lainaamaan jotain Pärden päänsärkyärsytyspipoja. Mutta menneitä ovat nuo ajat. Ainaki mitä oletettavimmin.

Yhen Valopilkun kaa tekstatessa meni päivän kurjemmatkin ajat ihan mukavasti. Tunnelma on tässä nyt jotensakin väsähtänyt.

Mitä tarkottaa jotensakin? Kirjotetaanko se noin? Tätä voimme vain miettiä.

Miettiä voimme myös sitä, miten lämpötilavaihtelu vaikuttaa ihmisessä. Onko kylmällä ja kuumalla samanlaiset merkitykset? Jos lämpötila kehon ulkopuolella muuttuu 20 astetta ruumiin normaalista lämpötilasta, noin 36,5 astetta, ylöspäin tai alaspäin, onko elinolot suurinpiirtein yhtä suotuisat? 56,5 astetta vielä vähän viileessä saunassa, 16,5 astetta viileänä kesäpäivänä. Voiko olla esim. samoissa vaatteissa yhtä pitkän ajan molemmissa lämpötiloissa tuntematta oloaan epämukavammaksi kuin toisessa lämpötilassa? Onko näillä merkitystä ja yhteyttä keskenään?

Älkää väittäkö etteikö ois mielenkiintonen aihe.

Mä alan nyt tehä jotain kehittävämpää. Tai vähemmän kehittävää mutta jotain muuta kuitenki. Jatketaan taas paremmalla ajalla, näppiksein.

Toi otsikko on todella ällöttävä. Voisin sanoa loistavalla englannin kielen taidollani että jopa DISKASTING. Mut mä sain moisia eilen lahjaks ja ne on oikeesti hyviä. Tiedän ettette tässäkään asiassa voi luovuttaa ja vaan luottaa muhun. En mä ajatellu että ne ois HYYTELÖÄ tai varsinkaan JOGURTTIA mut hyviltä maistuivat. Niiden koostumus oli aika kiintoisa, äiden mielestä toffeeta mut mun mielestä jotain ihan muuta. Niinku Nelonenki. Sit sen lisäks sain muuta karkkia ja sit sain kaks purkkia Bonaa. Niille oli käyny jotain tosi kummallista, koska ainaki toinen niistä on ihan vetisen makunen. Ehkä ne oli jäätyny jossain välissä tai jotain, mut ei ollu yhtään kiva ylläri.

Sain mä muutaki ku ruokaa onneks. Ihastuttavan vaaleanpunaisen Muumi-mukin esimerkiks, siinä on Niiskuneiti ja Muumipeikko ja se on muutenki tosi imelä. Ja sit äide toi mulle vielä imelämpiä pikkusia vaaleenpunasia ja valkosia ruusuja ja korttikin oli vaaleanpunainen ja kovin ruusuinen. Oon pohtinu tätä vaaleanpunaista ruusuisuutta ja tullu siihen tulokseen, että äide ajattelee että oon ihan IN LÖÖV yhteen poikaan jolloin se haluais hehkuttaa asiaa, mutta kuten kaikki tekin ootte aikasemmista kertomuksista ehkä jo huomanneet, mun äide ei ole välttämättä aina oikeessa. Nii ja sit sain pari halausta. Sekä myöskin Rammsteinin Mutterin, päivän myöhässä tosin mutta silti kiitos NurZZZi.

Ja lisää ruokaa, sain puolikkaan Twixin Idalta. Oujea. Sekä parin tunnin majoituksen.

Jaa riittäisiköhän tuo eilisestä. Tänään aamulla heräsin "ULKONA ON KAKSKYTYKS ASTETTA PAKKASTA"-kiljuntaan. Sitä samaa edelleen. Kiva fiilis ku on kuus kerrosta vaatetta päällekkäin ja silti kylmä. Jokseenkin sellanen jäykähkö.

Koulupäivä alko ilosesti Jürgenin kanssa ja sitten keskustelimme kiintoisista pronominaaliadverbeistä kuten eiliselläkin saksantunnilla. Mä en kyllä tulis toimeen mitenkään päin ilman saksan pronominaaliadverbejä. Kahella eri tunnilla puhuttiin tänään sääristä. Eikä kumpikaan edes ollu mikään bilsantunti. Tolvanen ihmetteli naisten ja miesten säärten eroa ja Satu puhu jotain. Tosin eihän se ollu mikään tunti, matikantunnin aikana mutta se oli tukarikokous. Nyt meni pieleen. Hävettää. Eihän siinä sit mitään hassua ollukaan.

Kylmänä pakkaspäivänä mieltä lämmitti kovasti se, et mä oon kuulemma ihan niinku Koposen mummon kissa. Eli oon tyhmemmän puoleilen koska tää kaveri oli nukkunu ja pudonnu selälleen. Siis kissa. Sit muuten oiski kovin kiintoisaa nimenomaan TAVATA tämä eläinyksilö.

Äh kun tää on taas joku ihan Murphyn laki ku en ikinä enää muista tätä kirjotellessani et mistä kaikesta mun pitikään puhua. Mietin aina kaikkea, mitä kerron ja sit en enää muistakaan mitään ja raapustelen jotain vallan surkeaa ja apaattista tänne. Mut kyl te tiedätte onneks etten mä ole näin tunneköyhä oikeesti.

Pakko nyt jauhaa tästä pakkasesta vieläki. Tai eihän siel oo edes pakkasta jos Kimiä uskoisimme, ja miksemme uskoisi. Mutta siis, siinä lumen narskuessa jalkojen alla pohdiskelin miten hienoa loppujen lopuks oiskaan lähteä sinne Ibizalle. Aiaiaaabananascoconutsananasaiaiaiaaa. Mä harjottelen jo, sit jos sattuu sellanen hetki et tulee sisään ja suoraan koneelle pakkasen rusentamana ni voin vaikka samantien varata ne liput. Montas niitä pitikään olla? Kyl siel selviäis. Sit lopulta meijän vesimeloniplantaasit olis Ibizan laidasta laitaan eikä siel ois enää turisteja ostamassa niitä vaan me saatais elää loppuelämämme onnellisesti kaikki yhdessä banaaneja ja vesimeloneja nautiskellen. The End.

Tulipa tästäkin melko lyhyt, enkä saanu eilistä korvattua oikein. Mut vielä mä joku päivä saan aivoni toimimaan vielä tässäkin vaiheessa päiväjärjestystäni (ai mitä?). No kuitenkin. Tosin voi olla että huomenna en ehi taas kirjottaa ollenkaan, jolloin jää mahollisesti toinen tyhjä päivä. Aivan hirvittävää. Toivon että niin minä kuin kaikki muutkin kestävät sen. Aina ei vaan ehi.

Oon dataillu liian kauan. Tererrerereeree.

Numerotki jäi eilen. Mutta nyt jatkuu taas:

30 79 82 137

Otsikko kaikille jotka eivät jostain kumman syystä ole VIELÄ muistaneet.

Iih. Onpas ollu pitkästä aikaa aika mukava päivä. Jos ei ois ollu tuota hirmuista hellettä ulkona eikä niin äärettömän suurta karvalakkia päässä. Harmi ettei tule korvatulehdusta tai muuta.

ÄÄKS MUN ON PAKKO LOPETTAAAAA jatkan jos ehdin jos en niin pyydän anteeksi!

Ida kiitämme oli mukavaa.