IRC-Galleria

Työt loppu tältä erää. Kyllä on mukavaa kun saa siirtyä takas normaaliin päivä rytmiin ja suunnitella päivänsä vapaasti :)

Tänään tapahtui muutakin hyvää, sain nimittäin ponille toivon mukaan tällä kertaa erittäin vastuuntuntoisen ja mukavan aikuisen vuokraajan. Toivon, että meidän yhteistyömme sujuu hyvin. Ainakin hän piti ponista kovasti ja oikein nätisti tuo näytti menevän :)

Seis tila alkaa yleensä ruokatauon jälkeen, siinä 0330 maissa.. Tähän on kyllä selvempikin selitys, kuin se, että olen juuri syönyt evääni ja vatsa keskittyy ruoansulatukseen. Ai mikä vai? No sehän on selvä, valomerkki tulee baarissa 0330 ja kotona olen viimeistään 04 maissa. Ja yleensä menen nukkumaan viimeistään 0430 maissa. Näihin samoihin aikoihin mulla tulee kortinheitossa väsymys. Mahtaako olla jokin yhdistävä tekijä, näillä kahdella asialla?! :D

No niin, pari päivää takana ja nyt meitsi tekee vaan öitä tästä eteenpäin. Töihin menen 23 ja aamulla pääsen 07. Olen jo napannut pari tuntia unta kupoliin ja kohta menen jatkamaan. Täs välis oli vaan pakko käydä kaupassa, hakemassa yöpalaa, et sit jaksaa kanssa ;)

Olen ihan varma, et mulle tulee taas sellainen "koomatila" jossain vaiheessa yötä. Luen korttia vaikka kuinka kauan, enkä osaa laittaa sitä oikeaan lokeroon vaikka siinä lukisi selvällä käsialalla 30420 Forssa ;)

Noh rahaa se vaan teetää ja sitä nyt tarvitaankin, kun poni kävi tänään lääkärissä yskimisensä takia ja köyhdyn siitä ihan mukavat 200e. Nyt on ponille suoneen laitettu ehkä maailman pahan hajuisinta mömmöä DMSOta. Koko talli lemuaa sille ja poni tietysti myös, yäks :f Ja poni sai myös equimycin nimistä pulveria, jonka pitäisi irrottaa limaa. Toivottavasti poni tulee kuntoon, se olisi paras joululahja mulle tänä vuonna :)

Nyt ZZzz..

No niin, postissa jälleen jo kolmatta vai peräti neljättä joulua. Joulukorttia heitän oikeisiin paikkoihin. Alueeni on Forssa ja voi luoja, että jo ekan päivän jälkeen tuntuu siltä, että oikeaan käteeni tule joku prkleen jännetupentulehdus.

Mut oikeesti, ensimmäinen 5 min olin ihan wtf, miten tää meni, seuraava 10 min alkoi muistua mieleen ja tästä vielä 15 min eteenpäin, ni kortti lensi kuin konkarin kädestä.. Aika pelottavaa suoraansanoen.. Olen siis vissiin joskus tehnyt tätä aikaisemminkin.

Se mikä oli ERITTÄIN positiivista on se, että palkka on noussut 1 eurolla tunti ja ne jotka ovat olleet aikaisemminkin (kuten minä) palkka on 80cnt suurempi kuin niillä jotka olvat ensimmäsitä vuotta hommissa :) Näen vaan €€€ kuvia silmissäni :D

Mun kissat on ihania <3

Tiivi, joka ihan oikeesti on oikea diiva, ei pidä kamalasti sylissä olemisesta, mutta joskus hän tulee ihan itse syliin ja on siinä vaikka kuinka kauan. Jos lopetan rapsuttamisen, katsoo Tiivi syvälle silmiisi ja sanoo mau tai jos koitat siirtää kättäsi pois, ottaa hän varovasti tassulla kädestä kiinni, ettei saa vielä lopettaa rapsuttamista :) Ruokaa hän myös kertoo haluavansa sanomalla erilaisen maun kuin rapsutus maun ;)

Taavi mun iki-ihana kollipoikani sanoo mulle joka kerta kun tulen kotiin mau, hän tervehtii äiskää. Joka ilta Taavi tulee mun kainaloon nukkumaan ja herää siitä vasta aamulla tai kyllä hän vaihtaa öisin paikkaa, mutta aamuisin hän on kuitenkin mun kainalossa nukkumassa. Kun herään saan ensimmäiseksi kunnon kerhäämistä, kiehnaamista ja suukkoja, paljon suukkoja :) Taavin kieli on kuin hiekkapaperia, mutta ei se haittaa, hellyydenosoitukset on ihania <3

Tirri, mun paksu ;) Ikuisessa hepulissa vaeltava kissa. Harva se päivä, mun matto on rullalla, kun Tirri mennä posottaa pitkin poikin kämppääni. Tirri on tässä talossa ainoa, joka osaa viihdyttää itse itsensä. Leikkii leluhiirellään vähän väliä. Tirri on muuten tosi fiksu kissa. Hän osaa istua käskystä ja seuraa paremmin sivulla kuin moni tuntemani koira. Katsekontakti seuraamisen aikana on myöskin kadehtimisen aihe ;) Myös Tirri tervehtii mua kun tulen kotiin :)

Tavoite saavutettu :D

Fortessa oli aika reipasta menoa ja jopa mulle kävi niin, etten enää kävellyt suoraan kotiin ;) Niin no, hesen kauttahan me mentiin eli ei sillai suoraan edes menty kotiin.. Mut oli katu aika vino oikealle ja kyllä tuon matkan olisi vähemmilläkin askelilla kävellyt ;D Taitaa olla joku jälkikrapula, ku tälleen oudosti kirjoittelen :)

Mikä ihmeen bilehileen leima mulla on otsassa? Kun vietän "rauhalista" koti-iltaa tai siis oikeammin yötä, puhelin huutaa kokoajan. Ja kyllä mun puhelimesta on ääni pois, mutta värinä on päällä. Ensi yöksi otan senkin pois, että saan jumankauta NUKKUA!

Karvan vajaa 03 värisee ekan kerran, soittaja ei ollut yhtään mieluinen, mutta vastaan silti. Ei kuulu puhetta, mutta musiikki huutaa ihan täysillä. Lyön luurin korvaan. Saan nukkua reippaan tunnin ja taas värisee, kello oli siis muutaman minuutin yli 04. Vastaan unisella äänellä ja luurin toisessa päässä oleva henkilö, ei voinut millään uskoa, että olen oikeasti nukkumassa. "Oltais tultu kaverin kaa käymään". Mä sanoin unenpöpperössä, et kiitti ei, haluan nukkua.. Sit saan sentään nukkua rauhassa aamu 10, kunnes herätys paukahtaa päälle.

Nyt on selkä tai oikeammin hartiat ihan jumissa ja olo on muutenkin kuin jyrän alle jääneellä, niin että hyvää huomenta vaan kaikille.

No juu.. se mitä olen kaivannut, toivonut ja halunnut on nyt toteutumassa. Olen aivan sekaisin, jopa niin sekaisin, etten osaa edes kirjoittaa ;) Jatkuvasti saa olla lisäämässä tai poistamassa vääriä kirjaimia tekstini joukosta..

Olisiko nyt oikeesti niin, että hän, joka on elämäni valo ja ilo, tulee todellakin takaisin luokseni, jäädäkseen?! Haluan sitä enemmän kuin ikinä, sillä _tiedän_, että hän 'se oikea' mulle ja uskon, että tunne on molemminpuoleinen. Hän kuitenkin paljasti, ettei ole koskaan tuntenut niin suurta rakkautta ketään toista kohtaan. Lässyn lässyn, oli ihan pakko kertoa tämäkin ;)

Sovittiin, että edetään päivä kerrallaan, varovasti, ettei toistettaisi samoja virheitä uudelleen. Kaveripohjalla kai vielä mennään ja toistaiseksi varmaankin hyvä niin. Kuitenkin häntä mietityttää 'kaukosuhde' ja sen toimivuus kun kuitenkin asuttiin sentään reilu 4 vuotta saman katon alla. Voi olla et mettään mennään tän kanssa niin et rytisee, mut ainakin voi sit sanoa, et ollaan yritetty korjata tilannetta..

Miksi hitossa elämän pitää olla niin vaikeaa? Niin ja loppuviimein jokainen tekee elämästään juuri niin vaikeaa tai helppoa kuin itse haluaa.. Eikös?

Jösses mikä päivä! Se yksi ihminen, josta välitän ihan kamalan kamalasti, välittää vissiin musta yhtä paljon tjsp <3 Olen haavi auki, enkä ihan oikeesti tiedä mitä teen. En oikein enää tiedä miten olisin hänen seurassaan, enkä tiedä mitä ja mistä hänelle puhuisin. Koko juttu on moninmutkainen, siis todella, enkä halua sitä sen enempää tässä kertoa.. Olen kuin teinityttö suosikkibändinsä konsertissa, "Apua, mä en kestä!" xD

Onneksi mulla on kisut ja poni, ne sentään pitää mut ajassa ja päivässä kiinni ;) Niin ja mun kaverit tietysti, joista mainittakoot jannie <3

illalla aukeaa "kotikisastudio" linnanjuhlia kohtaan ;) Ruokana päätimme tarjoilla wokkipossua ja riisiä *nam* Tänään saa luvan olla ihan koti-ilta ystävien kesken :)

Forteen oli niin pitkä jono, etten ole koskaan moista nähnyt. Meinattiin jannien kanssa mennä sinne ensin, muttei haluttu seistä tuntia jonossa. Mentiin sitten Onnelaan, jossa myöskin ihan pisimmät jonot ever! Sisälle pääsi suht nopeaan, mutta sisällä sitä jonoa vasta olikin.. Venattiin vartti baaritiskillä, vartti vessassa, vartti narikassa jne.

BTW Mä olen ihan muudeissa, mutten voi kertoa miksi, kun se on salaisuus ;) ehkä se tosiaan auttoi kun yöllä kotiin tulessa koskin stokkan edessä olevaan metallihevosta, jonka sanottiin tuovan onnea koskijalleen, noh onnea näkyy viimeinkin tunnelin päässä :) Ja ehkä silläkin oli osuutta asiaan, kun laitoin erään kiertokirjeen eteenpäin :D Mene ja tiedä sanon minä, mut JEEEEESSSH :D