Sä et tiedä miltä musta tuntuu,
Tajuutsä mun sydän alkaa tummuu
Mun sydän valtaa mustia kyyneleitä.
Sä kehtaat sanoa että asiat on menneitä,
Ei todellakaan ne asuu aina mussa.
Emmä oikeesti ollut kyllästynyt mä vaa luulin,
huomasin sen heti, ku ajatuksiini taas kuulin.
Ehkä toi oli vaa joku kohtalon testi,
ei sillä ole enää merkityst, ku ainakin läpi päästii.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri,
virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää
enkä aijo niitä peläten elää tääl