imekää vaikka paskaa eka unohdus 39 päivään.
Vaikka semmosta tähä välii..
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Mä koitit olla sulle aikuinen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Mut sä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.