IRC-Galleria

Tapasin tänään elämäni ensimmäisen kerran tv-lupatarkastajan. Tulin väsyneenä kotiin harjoittelusta ja menin huoneeseeni. Ovikello soi. MEIDÄN ovikello soi. No ajattelin, että ehkä se on naapuri jolta on jäänyt avaimet sisään tai tarvitsee muuten vaan apua. No menin onnellisen tietämättömänä ansasta avaamaan oven.

"Viestintävirastosta ***** ******* päivää."
Sydämeni hyppäsi kurkkuun.
"Päivää." Valmistauduin jo vetämään ovea kiinni, kun mies jatkoi.
"Onkos taloudessanne digiboxia?"
Ajattelin vaan, että Maria, olet monta kertaa harjoitellut tässä tilanteessa valehtelua kaiken varalta.
"Ei." Vastasin muka reippaasti, vaikka pelko nakersi sydäntä.
"No onkos aikeissa hankkia." Mies kysyi.
"No ei kyllä ole.. Heh heh." Vastasin hermostuneesti ja vedin oven melkein kiinni.
"Tulee kato opiskeltua." Jatkoin hermostuneena.
"No niinhän se kyllä on." Mies vastasi nauraen. "Mitäs sinä opiskelet?"
Olin kysymyksestä hyvin hämmentynyt, mutta vastasin kuitenkin.
"No sillä alalla ainakin riittää töitä. Heh heh." Mies hekotteli ja teki lähtöä oveltamme.
"No hyvää päivänjatkoa sitten." Hän sanoi ja lähti kohti rappusia.
Suu ammollaan jäin ovensuuhun seisomaan ja ihmettelemään ihmepelastumistani.

Oli kyllä nössö tarkastaja. Tai sitte mä oon vaan poikkeuksellisen kovis.