IRC-Galleria

Pääsin vaihtoon!!

Eli vuoden päästä "opiskelen" Aristotle University of Thessaloniki:ssa 5 kuukautta.

Miksi kaikki hommat pitää aina jättää viimeselle paniikkikuukaudelle?

Onneksi se kersa pelkää meitä, että se ei varmaan turhia juttele.

Soronnoo, me otetaan sut kyytiin ku ajetaan takasi.

Ei stna, tää oli huono idea.

Äiti on opettanu, että kaikista ei tartte tykätä.

Kaunis ajatus, mutta toteutus oli perseestä.

Ei prkl, tää oli todella huono idea.

-

Itsehän saatan joskus opettaa sinunkin lastasi.

Poika 6v. : "Sullon kyllä iso takapuoli."

Maria 21v. : "Niin on! Ja mä oon ylpeä siitä!"

Tänään yksi tyttö nykäsi mua hihasta päiväkodilla.

"Sä oot aika lihava."

Kyllä lapset on sitte herttasia.

Sammuu loiste kynttilöiden, tuuli laulaa ikävöiden, hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on. Tuli hiipuu nuotiossa, käsi ystävän on poissa, sisälläsi kaipaus soi sammumaton...

Näin viime yönä unta. Mikko tuli siinä halaamaan mua ja teki hylkeen *ough-ough*.

<3

Keittiö on valmis ja ihana! Nyt vaan tavarat paikoilleen ja kaikki on hyvin. Keittiön suhteen. Muuten kaikki roikkuu. Multa on evätty asumistuki ja vissiin opintotukikin kun oon unohtanu ilmotella Kelalle juttuja. Vahvasti menöö mutta menkööt.

Vihdoinkin edistystä!

Nyt on kaapit revitty irti ja tänään kävivät tasottamassa seinää. Yritin kysyä kuinka kauan suunnilleen vielä kestää, mutta ei äijä osannu sanoa, kun ei tiedä koska uudet kaapit tulee.

Enää puuttuu matto lattialta, uudet kaapit ja hanasysteemit sun muut. Niin ja laatoitukset.

Toivoni heräsi ja alan jo uskoa, että ensi vuonna viimeistään pääsen ehjään ja toimivaan kotiin.

Toisaalta häiritsee ajatus, että en tule itse olemaan täällä kuukauteen ja remonttireiskat vaan pyörii täällä omiin nimiinsä.

Mutta toisaalta nyt ne saa mun puolesta täällä rampatakin jos kerran tekevät hommansa valmiiksi!!

Terveisin, Valoa tunnelin päässä

masentavan pimeää..

onneksi kanssani on uusi paras ystäväni Ben & Jerry's.

aah. ihanaa. kallista, mutta ihanaa.

Joku mies tuli herättämään mut puoli seittemältä, kykki hetken keittiöni lattialla ja nyt se lähti. Se ei edes puhunu mulle mitään. Ei sillä, että mä olisin puhunu sille jotain. Tarvitsen joka aamu tunnin herätäkseni yksikseni ja sitten vasta voin puhua ihmisille.

Mua vähän jännittää, että onko tämä nyt remontin loppumetrejä (tai siis lopun alkua). Täytyy nyt sitten ens kerralla kysellä kun se tulee. Ei aamutokkurassa voi puhua. Puhuu pian mitä sattuu. Toivottavasti se tulis päivällä vielä..