Tänään muistin taas miksi en niin ihmeellisesti pidä talvesta:
1. puet paljon vaatteita ja kuvittelet pysyväsi lämpimänä. olet aina yhtä väärässä.
2. kuvittelet että talvikenkäsi estävät kaatumisesi, mutta olet edelleen väärässä. pohjiin kerääntyy lunta ja liukastut joka käänteessä. esimerkiksi matkalla maittavien patojen ääreen kaadut alamäessä yrittäessäsi vastata puhelimeen tai vatsa täynnä matkalla hakemaan materiaalia maailman turhanpäiväisimpään tehtävään tai vaikkapa täyden ruokakassin kanssa kotiin palatessasi kun olet ensin odottanut keskustassa pysäkillä bussia joka on vartin myöhässä ja joka liikkuu etanan vauhtia koska on ruuhkaa ja liukasta.
3. rappukäytävä eli tuo avoin uloke joka tuohon on rakennettu, että opiskelijat pääsevät koteihinsa, on täynnä lunta ja yrität kiivetä rappusia kassiesi kanssa ähisten ja hikoillen, silloin tekee mieli hyppiä riemusta kun vastaan tulee koko rappusten leveyden täyttävä mieshenkilö joka tuoksuu aivan ulosteelle.
tämä päivä ei siis ole ollut elämäni tähtihetkiä.