IRC-Galleria

Eipä oo hetkeen ollukkaa näin paskaa oloa...

Regret sits heavy in your chest
until sometimes-it gets so hard to breathe
Sometimes it just wont go away,and you start to feel it'll never leave
And when you think back on those times
it seems so close,just beyond your reach
but the past vanishes like smoke from a cigarette in the night breeze

Please stop this pain
Hurt for so long
pain,Hurt for so long
I've felt this way for so long

How is it that things turnd out this way?
What you hold most dear has come and gone
Since the time that everything was right
and Now it just feels wrong, oh so wrong
And your still dreaming of a time
When the day will come that was meant to be
And your still dreaming of a way
To reach that place that you've never been

Please stop this pain
Hurt for so long
Pain,Hurt for so long
I've felt this way for so long

Millainen yövieras olisit?

1. Nukkuisitko sohvalla vai kanssani sängyssä?
2. Nukkuisitko päällä, alla, vieressä vai siellä sohvalla?
3. Antaisitko minun nukkua rauhassa vai valvottaisitko koko yön?
4. Millä tavalla valvottaisit minua?
5. Luuletko onnistuvasi siinä?
6. Veisitkö tyynyni?
7. Herättäisitkö minut aamulla ja millä tavalla?
8. Tulisitko uudestaan yökylään?

Kopioi tämä omaan päiväkirjaasi niin tiedät minkälaisia yövieraita voisit saada

Taaskin uneton yö.
Niin hiljaista.
Minua paleltaa.
Ja silti sisintäni polttaa.
Kanssani kappale jossa lauletaan "Where will You be tomorrow".
Jos nyt epäonnistuin,ei sillä ole enää väliä missä olen.
Tänään,huomenna.
Kaukana.
Poissa silmistä,silti niin tiukasti mielessä.
Kasvosi kyyneleessä.
Ja minulla vain sanasi "Ehkäpä."

Pieni.
Heikko.
Avuton.
Osaamaton.
Epävarma.
Tyhmäkin.
Tältä sinä saat minusta tuntumaan usein.
Haluttava.
Liian harvoin.
Kaunis.
Viisas.
Seksikäs.
Ei koskaan.

Enää yksi sanasi.
Katseesi.
Ja olen kuollut.

Miksi kaikki asiat pitää tehdä niin helvetin hankaliksi...

Ikävä <3
Ja huoli.

NYT RÄJÄHTÄÄ!!!!

Voin kertoo ettei kannata nakata itellesä muurahaista silmään.

Ei vastaa taivaanranta hiljaiseen kysymykseeni.
Ei kerro edes pientä vihjettä.
Katsoo vain hetken kummissaan ja katoaa kauas puiden taa.
Jättäen minut yksin kysymykseni kanssa.
Kysymyksen joka kaikuu kautta kantojen ja kattojen saapuen yhä uudelleen luokseni vaikka hetken jo luulin siitä eroon päässeeni.
Kuin seitti se on kietoutunut mieleeni ja takoo päässäni lailla koneen.
Jos vain voisin nukahtaa,jättäisikö se minut rauhaan?
Vai tulisiko se myös unen valtakuntaan piinaten minua pienillä käsillään?
Kuinka voikaan olla niin vaikeaa lausua ääneen kaksi sanaa?

Olisitko minun?