IRC-Galleria

Perjantai: älä muistuta, kiitos.
Lauantai: ernuahdistus. Oksetusrefleksi on väistämätön, jos näen vielä yhdenkin 13-vuotiaan raitapaitaihkupörrötukkatytön penkomassa UFFin hyllyjä.
Shoppasin vartissa kolme kauppaa, miinus 70 euroa.
Ja joku vielä luulee minua tiedostavaksi ihmiseksi. "Hei, kiinnostaako sinua ihmisoikeusasiat?" "Kuinka hyvin tunnet Amnestyn?" "Hei, olisitko mahdollisesti kiinnostunut SPR:n toiminnasta?"
Sunnuntai: kahden ja puolen tunnin bussimatka yhdessä kymmenen amiksen kanssa.

Yhteenveto: edellisten lisäksi minut pakotettiin 1) katsomaan Maisa-nimisen hiiren seikkailuja: "Katso Keke, Maisa on leiponut kakkua! Kenelläköhän on syntymäpäivä? Saako Keke nuolla lusikan?"
ja 2) kuuntelemaan repeatilla Kultanaamiota: vittu!

Tulevaisuus köyhänä mutta optimistisena kokoomusnuorena. Thank god, voin aina muuttaa Orange Countyyn ja naida rikkaan juristin.

Ymmärsin realiteetit. Teeskentelen tyhmää.

laura sanoo:
kuvittele se niiden jääkauden ihmisten keskelle. ne pukeutuu vaan nahkaan ja turkiksiin. ei ne edes osaa puhua kunnolla kun karjuvat vaan
laura sanoo:
koko kaupungissa ei ole muuta kuin yksi grilli, josta saa makkaraa sanomalla Ugh
Maija sanoo:
kuitenkin joku hemaseva nuijabeibe iskee sen, kun vilauttelee vähän karhutaljan alta
laura sanoo:
kyllä se sen nuijabeiben viimeistään sitten jättää, kun havaitsee ettei se osaa puhua, sheivata ja sen henki haisee raa'alle lihalle

"Olisit nyt tyytyväinen, kun edes joku vonkaa."

Minäpä olin fiksu ja unohdin koko paskan, terveisiä Lappeenrantaan.

Missä kaikki glamour? Ei enää koskaan ikinä.

Toi oli vaan keino laajentaa mun galleriakyttäysreviiriä.

Oikeesti, mun sormessa on palovamma mutta muuten kaikki on mahtavasti.

Ja jatkuu. Tänään söin mansikoita, melkeinratkaisin rubikin kuution, löysin vahingossa vibraton (tosin vasta nokkahuilulla, täytyy ehkä harjoitella) ja tuijotin entistäkin turtuneempana Voicea. Uskonto edelleen sivulla 27.

Riika illalla: 19 astetta, selkeää.