saas vaan nähdä päästäänkö sinne asti vielä, on sen verran lupaavalta alkanut tuntumaan.
vaikka oonkin jo ihan sillä mielellä, että vaikka kuinka uhkailee, et tulis ulos, niin menee yli kuitenkin.. vielä lokakuun puolessa välissä ihmettelen, et mitäs tää maha mulla vielä tekee.
tukalaksi on olon saanut kaikkine supisteluineen ja vihlontoineen, mut pitää yritää ajatella että oon jo ihan loppu suoralla, kyllä se tää loppu aikakin tästä menee. sit alkaa hermojen meneminen sen jälkeen... =)
ehkäpä on vaan oltava vielä tyytyväinen,et on pysynyt sisäpuolella. pelottaa hieman pikku neidin kanssa,et milalset mustasukkaisuus puuskat tulee samaan ja kuinka kauan ne sit kestää.
no, aika näyttää!
kuva tältä päivältä, rv 38+4