mun silmät seisoo päässä ja pahasti, niiin väsynyt kun olen, tekee oikein pahaa kun on niskatkin kipeenä tuntuu aivan kuin väri pakenis kasvoilta ja möykky kurkus kasvaisi
joo-o hormonikierukka sisäl, olisin jo päässy tänään töihi.
ja alahuuleni tuli eilen uus lävistys, kipeää se teki kun se tehtiin vanhaan reikään..
kaipaan päästä omalle ajalle.
mä minnekkää ole menos, dave kipeenä ja mies huollettavana.
aloin taas ajattelee aivan liikaa.. onko se muka oikeesti niin kun tenavan saa että oma elämä loppuu?
ihmettyttää vain että harvoon mua kukaa pyytää mihinkään. missä vika?
onko musta tullut jotenkin tylsä vai olenko vain sokea?
on se joo että vaikka parisuhtees on ja yhden tenavan lapsi, niin kyllä mä silti maippi oon.