IRC-Galleria

Voi Rapsu -kultaa... Mamman pientä mussukkaa, se on tosi kipee. :'(

Torstaina se oli ryskänny yksin ollessaan ja perjantaina äitin tullessa töistä kotiin oli näky ollu kauheasta pahempaa. Matot rutussa, kukat melki lattialle pudonneina, yks väliovi alareunasta järsitty/raavittu niin että siinä on kauhea hole ja _joka_ paikka veressä. Koira luimistellu, naama aivan ruvella/veressä ja tassut veressä ja varpaanvälit vuoti märkää visvaa. Lohduton näky.

Mä näin Rapsun eilen ekan kerran tapahtuneen jälkeen ja itkuhan siinä tuli kun toista katsoi. Posket aivan turvonneet, vereslihalla ja kirkuvan punaiset. Ilme kärsivä ja korvat luimussa 24/7. Tänään mentiin eläinlääkäriin. Saatiin 20 päivän antibioottikuuri ja kolme Rimadyliä seuraaviksi kolmeksi päiväksi (ja 70e lasku mut se nyt on pientä). Tassut näyttää paremmilta mutta kuono on aika hurja näky.

VAAN ei siinä kaikki....

En nyt muista, kirjoitinko tänne siitä kun Mantalle (äitin koira) iski kennelyskä. Noh, se puhkes tänään Rapelle. Onneksi tuo antibioottikuuri on nyt valmiiksi päällä, vaikka kennelyskä onkin virusperäistä. Nyt sitten 3 vkoa ehdotonta lepoa, ei mitään enempää ku pissatukset/kakkatukset ulkona ja heti sisälle takaisin. Onko mitään kamalampaa ku kuunnella koiran keuhkoista asti lähtevää yskimistä ja kakomista sekä liman oksentamista? Voin kertoa, ettei ole. Vielä kun kyseessä on vanha koira jonka kunto ei tällä hetkellä muutenkaan ole kovin hääppöinen niin pelottaa aivan SAATANASTI, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pitääkö tässä ruveta oikeasti ajattelemaan jo pahinta mahdollista, että jos se tapahtuu niin siihen on edes murto-osan valmistautunu? En mä pysty, enkä kykene. Itken vaan kun en muutakaan voi.

Ei tässä näin pitäny käydä. Tämän harjoitteluajan piti olla ihanaa aikaa ja mun piti saada täälä ajatukset kasattua ja energiaa kerättyä kevään koitoksia varten. Koko viikko on ollut katastrofaalinen, mulla itellä oli viime viikko töissä yhtä tuskaa kun kantapäät oli -> <- noin hilkulla tulehtua, kun kengät ei ollutkaan sopivat. Itkua pidätellen ja hampaita yhteen purren taistellu sen 8h päivässä ja sitten kipeilly loppuillan. Ja nyt tämä.

Mä haluan, TaHDon ja VAADIN mun iloisen, energisen, nuorekkaan, söpön, maailman parhaimman ja rakkaimman koirani takaisin!!!!


]l\/l[