IRC-Galleria

....kun hiukset tulee silmille, kysyi meidän patterin vänrikki. Vastasin "ei" johon vänskä totes, että häntä häiritsis. Taisi olla vihje siitä et parturiin täytyis päästä... Millä ajalla?? Alkaa tuntumaan siltä, että voisin shokeerata ja vetää pään kaljuksi, tai siis jollain koneella ihan pieneksi sängeksi. Ihan oikeesti!! Menee hermot kutreihin kun ne kasvaa niin nopeesti (muuten kiitän vanhempia geeneistä hiusten kasvun ja laadun suhteen mut armeijas ne tuottaa päänvaivaa: kirjaimellisesti!). Toisaalta mua ärsyttää myös parturit, oon nyt muutamalla käynyt ja kun oon sanonu että reippaasti vaan pois ja he ovat osoittaneet ymmärtävänsä ja silti lopputulos on se, että lattialla on kasa 2cm pituisia karvoja. Ei näin, ei todellakaan näin! AuKin loppupuolella jo uhkailin, että ajan pään kaljuksi mut sen aikeen esti se, etten löytänyt ketään joka olis kyseisen toimenpiteen suorittanut. Enhän mä itsekseni saa mitään hiuksia ajettua, en ainakaan kaikkia. Katsotaan nyt, mitä keksin.... Härön näköinenhän mä olisin mutta onhan tässä kesäänkin vielä monta kuukautta, ja siihen mennessä olis varmaan jo jokunen sentti kasvanut takaisin... Herkuttelen ajatuksella mennä saman vänrikin puheille pää ajeltuna et mitä hän mahtais siihen sanoa. Sit toisaalta kuvittelen kuinka äiti sais pahimman mahdollisen slaagin ja varmaan samaan hengenpysähdykseen sydärinkin niin... Tota niin niin... Mietitään asiaa vielä...

Poden flunssaa - taas... Viime viikolla kävin varuskuntasairaalas ja siellä lääkäri sanoi että kyllä mulla poskiontelois on tavaraa mutta ei tarpeeksi antibioottikuuria varten. Mikä sitten on tarpeeksi?? Antoi sitten armeliaasti sellaiset vapautukset, että jouduin joka tapauksessa perjantaina olemaan koko hemmetin päivän ampumaradalla ihan kivas pakkases. Lauantaiaamun kuviot tiesikin sitten: ensimmäisenä heräämisen jälkeen minuutin ajan rykimistä että sai hengen kulkemaan edes jotenkin suun kautta, toisen minuutin verran piti niiskuttaa jotta happi menis myös naaman keskireikien kautta sisälle pääkoppaan ja lopuksi jotain yleistä röhkimistä sen takia kun kurkku oli niin kipee. Tuloksena: tällä kertaa niin kova poskiontelotulehdus että kivat vaan sullekin! Elämä on joskus todellakin laiffii... Äiti sitten tilas sen töihin lääkäriajan ja huomenna sitten sinne kolmelta, katsotaan ettö onko sen lekurin mielestä tarpeeksi töhnää poskissa... Hohhoijaa ja taas vie tie veksiin ku viikko alkaa... Ei paljo enempää voisi toivoa tuolta puljulta. Torstaikin meni ihan putkeen kun mun piti mennä poistattamaan toinenkin viisaudenhammas niin siellä sitten kuulen ohimennen että hammaslääkäri onkin lomalla. Ihanaa kun tieto kulkee!

Noo, on tässä elämässä huippuhetkensäkin, jahka vaan keksisin mitkä ne on... Niitä miettiessä hauskaa ensi viikkoa!