IRC-Galleria

Jalon leikkaus sujui hyvin, ja päästiin jo kotiin. Luut tuettiin nauloilla, jotka poistetaan mahdollisesti jo 3 viikon kuluttua, jos luutuminen tapahtuu odotusten mukaan. Ennuste on hyvä - kasvavan pennun pienet luut paranevat yleensä hyvin, ja kun on vielä noin pieni ja kevyt koira (-onneksi en ottanut bullmastiffia...;)) eikä luihin kohdistu suurta rasitusta, on mahdollista että jalasta tulee vielä suora ja aikalailla entisen näköinen :) Varovaisen kävelyn saa aloittaa jo huomenna.

Miten jostain noin pienestä voi kuukaudessa tulla niin tärkeä, että oma elämä tuntuu pysähtyvän kun pieneen sattuu?

Jaloa ei pystytty leikkaamaan vielä tänään, huomenna sitten. Kaikki muu elämä on nyt lähipäiviltä peruttu (no tallille yritän mennä heti kun tilanne sallii), nyt eletään hetki ihan vaan Jalon ehdoilla. Viime yön valvoin lattialla sen vieressä, ja ensi yö menee vielä samalla lailla - on yritettävä pitää se mahdollisimman liikkumatta (tosi helppoa tuon adhd:n kanssa...!) Sydämestä riipaisi joka kerran kun se yritti liikkua ja huusi surkeana. Tänään Jalo on kuitenkin ollut käsittämättömän reipas, hereillä ollessa ei malttais pysyä hetkeäkään paikallaan, heiluttaa iloisena häntäänsä ja haluaisi kovasti leikkiä! Tänään kun menin sitä lääkäristä hakemaan, se oli aivan sekaisin ilosta ja nyt vaan hulluna touhottaa ja pussailee ja pureskelee mua:) On se sitkeä sissi, mun pieni rakas vauva-reppana <3

Toivotaan onnea ja jaksamista yöhön ja huomiseen...

Milo halusi vähän osallistua uuden paidan tekemiseen...

Koirat oli sitten viihdyttäny itseään syömällä mun rintsikat rikkipoikkipalasiksi... :/ eikä onneksi ollu kun ehkä mukavimmat mitä mä omistin.......

Vuosi sitä on viilattu ja höylätty ja oon jo hetkittäin ehtinyt ajatella että ei siitä ikinä valmista tule... Voisikohan se tosiaan nyt oikeasti olla valmis? Niin, siis gradu... ;)