Ainakin melkein.
Mä alan todenteolla olla kyllästynyt aina olemaan jokaiselle se tukipylväs ja se joka kuuntelee.
Siis no,ihanaahan se on mutta onko oikeasti ihan hitosti vaadittu että joku joskus kuuntelisi mua?Tukisi mua?Olisi oikeasti ystävä?
Viime aikoina olen onneksi osannut katsoa ketkä ovat niitä todellisia ja aitoja ystäviä, ihmisiä jotka eivät hylkää ja pysyvät vieressä vaikka mikä tulisi.
Kyllä Mari kuuntelee,Mari tukee, Mari ymmärtää ja välittää.
Oispa vaan pirun kiva jos joku jaksaisi joskus vaikka 5min kuunnella MUN ONGELMIANI JA SURUJANI.