Jaana kertoo:
Olin toipilaana leikkauksen jälkeen ja hyvin
masentunut. Tunsin itseni yksinäiseksi,
merkityksettömäksi ja unohdetuksi, ilmeisesti
maailma tuli hyvin toimeen ilman minuakin.
Sitten tuli postia ja sen mukana kirje
puolitutulta opettajalta, joka tuli aamuisin
vastaan töihin mennessäni.
”Hyvä Jaana”, hän kirjoitti,
”tunti alkaa kohta, mutta
minun on kirjoitettava sinulle
nämä pari sanaa ennen kuin
oppilaat tulevat. Minun oli
ikävä hymyäsi ja vilkutustasi
tänä aamuna, niin kuin on ollut joka aamu sen
jälkeen kun sinä sairastuit. Toivon että paranet
pian. Sinä varmaan hämmästyt saadessasi
tämän kirjeen, mutta minulle maailma on
ikävämpi paikka ilman sinua. Ja ethän sinä sitä
tietäisi, ellen minä kertoisi.”
Lamaannuttava masennus hävisi äkkiä.
Jollakulla oli ikävä minua, joku tarvitsi minua.
Tämän tiedon veroista lääkettä ei lääkäri olisi
voinut määrätä.
Kuka sinulle on tärkeä? Tietääkö hän sen?
Kerro se hänelle. NYT!
--- --- --- --- --- ---
Sanon nyt kaikille tutuille: sukulaisille, kavereille ja muille tuttaville... Te ootte mulle tärkeitä, enkä ilman pärjäis. Ihanaa että ootte olemassa.<3 Ja kiitos kun ootte kuunnellu ja tukenu. ^^
Ja kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomille: Vaikka välillä tuntuu että maailma kaatuu niskaan ja ettei kukaan välittäis, aina löytyy joku joka välittää juuri Sinusta(kin). :) Olit sitten syvimmässä masennuksen mustassa kuilussa tai onnellinen, kuin seitsemännessä taivaassa, olet korvaamaton ja tärkeä.
Pitäkää kii läheisistänne ja niistä jotka on teille tärkeitä!!! :)