IRC-Galleria

Puhelinmyynti, mikäs sen ihanempaa. Olen pistänyt merkille, miten hankala ihmisten, siis etenkin vanhempien ihmisten, on kieltäytyä tekopirteän myyjän soittaessa ja kaupatessa esimerkiksi lehtiä. He eivät halua sanoa pahasti toiselle ihmiselle, joka yrittää vain tehdä työtään. Mielestäni onkin suoraan sanottuna hyvin törkeää tuputtaa lehtiä vanhoille ihmisille, jotka ostavat niitä, haluavatpa he niitä tai eivät. Toisaalta kauppiaan työ on saada vaan lehdet myydyksi ja hän varmasti vähät välittää tarvitseeko ostaja lehteä vai ei. Pääasia on saada lehti myydyksi. Miten moraalista tuollainen lehden kaupittelu on?


Näin minun lähipiirissäni vastataan puhelinmyyjille:

1. Äiti jaarittelee ummet ja lammet. Puhelu kestää kauan ja se sujuu esimerkiksi seuraavanlaisella kaavalla: "Ai. No sepäs kuulostaa hyvältä. Kerropas tuosta lisää..." Joskus myyjä saa tuputettua lehden, joskus äidillä on pokkaa sanoa, ettei kiinnosta.

2. Isä ei paljoa puhu. Kun selviää, että soittaja on joku myyjä, isän vastaus on melkein yksinomaa: "Minulla on seitsemän alaikäistä lasta! Koitappa p*rkele ite elättää ne! Sen jälkeen voidaan kattoa sitä lehden ostoa uudestaan!" Yleesä kirosanan kohdalla myyjän myyntipuheet laimenevat...

3. Setä vastaa suoraan: "Ei kiinnosta. Minä en osta mitään." Ja luuri korvaan.

4. Entäs mummo? "Joo, pistä tulemaan vaan tuo Oho ja Aha ja vaikka vielä tuo HeiHei."

Ja tässä syy, miksi on mielestäni enemmän kuin hienoa, että suljimme mummomme lankapuhelimen pois puhelinmyyjien listalta. On se loistavaa, että eläkeläisten rahat menevät kaikenlaisten Ohojen ja Seiskojen ja HeiHein tilaukseen. Toivottavasti on puhelinmyyjät palkkansa ansainneet. Nyt sitä ei enää meiän mummolasta tipu!

On se tämä psykologia hauskaa.

Olen nyt harjoittanut introspektiota eli itsetutkiskelua ja päätynyt hypoteesiin, jonka mukaan minun psyykeeni eli mieleni tarvitsee holistista eli kokonaisvaltaista taukoa, jotta pääsisin takaisin homeostaattiseen tilaan eli fysiologiseen tasapainotilaan tai tämä opiskelu käy jo irrationaaliseksi eli järjen vastaiseksi.

Mietin tässä vaan, että kuka ihme nuita tyhmiä käsitteitä on keksiny? Miksei voida puhua esimerkiksi kokonaisvaltaisesta, vaan pitää sanoa holistinen?

Ja kautta Maslowin tarvehierarkian ja Pavlovin koirakokeiden, miksi ihmeessä mä käytän nuita käsitteitä?

Olin tänää Annan kans Oulussa tekemässä viime
hetken ostoksia vanhojen päivää varten.
Me ostettiin aamulla aika fiksusti liput junassa:
"Yks opiskelija kahesti Ouluun."

Ei johtunu siitä, että me ollaan lukiossa.
Vaan siitä, että oli aamu.
Ilmiselvästi.

Mä jaksaisin nukkua.

Mutta en jaksais nousta tästä tuolilta, että pääsisin sänkyyn...

Muistan ku Juhot yhesti puhu niitten tietokoneista. Niillä koneilla oli vaikka ja mitä ominaisuuksia. Juho Hii muistaakseni puhu jotain siitä, että sen tietokone voi olla auton takakontissa subbarin vieressä: "Mun tietokone kestää painetta." Mä sitte sanoin (lukiolainen kun olen), että munpa tietokone kestääki stressiä ja kiirettä ja paniikkia.

Voimme vain aprikoida, että kumpi ominaisuus onkaan se tärkeämpi?

(P.S. Mitähän mä tässä koneella vielä jumitan, ku mun pitäis olla ahertamassa, ettei menis koko loppu elämää noiden kolmen esseen ja enkun aineen kirjottamiseen ja psykologian reflektiopäiväkirjan tekemiseen ja kirjotuksiin lukemiseen. Ja voishan ne läksytki ehkä joskus tehä... Ja onhan kohta koeviikkokin, että kokeisiinki vois varmaan lukee. Ja huomenna pitäis mennä Ouluun ostamaan vanhojen tansseihin kaikkea rihkamaa.)

(P.P.S. Tulipa tässä vaan mieleen, että mun pitäis varmaan olla tällä hetkellä vahtimassa meijjän pikkusia, ku porukat jätti ne mun vastuulle. En oo tehny koko iltana vielä mitään sen homman eteen. No jospa ne ei ois vielä kuollu.)

Ihan hirvee stressi. Mä oon kyllä niin onnellinen jos selviän hengissä kesään asti. Nytki on tuhat ja miljoona asiaa hoidettavana.

Niiden "tuhannen ja miljoonan asian" lisäksi mä oon alkanu jo stressata sitäki että stressaan.
Mikäs sen mukavampaa -.-

Mulla alkaa nyt tulla pieni paniikki niistä vanhoista. Mun pitäis vielä käyä ostamassa semmonen pitkä musta takki, mun puku on edelleen Annen koululla, mulla ei oo mitään koruja, vanhojen tanssi -tarinaa ei oo tehty kokonaan, me ei olla mietitty mitään pukua tms. meijän pikku sisaruksille siksi päiväksi, aamun avaus ja potkiaiset on kesken, mä en osaa niitä tansseja, Aappolla ei oo vielä kravaattia, mun pitäis värjätä hiukset, eikä me päästä Annen kyydillä ees sinne kalajoelle jatkoille. Ja ainii, ne tanssit on jo ensviikolla!

Mutta uskokaa tai älkää, jossain mun takaraivossa on semmonen tunne, että kaikki järjestyy.

Ja se mikä ei järjesty, ei tartte järjestyä. :-)))

Isä kerto joskus, että ennen vanhaan laktoosi-intoleranssia kutsuttiin pierutaudiksi.

Mutta sitten hienommatki ihmiset halus sairastaa sitä...

Ja sille annettiin nimi laktoosi-intoleranssi. Täydellistä!

..tulipahan vaan mieleen.

Raahasin Markin tänään hiihtämään. (Joojoo, ihan tosi. kuusi ja puoli kilometriä :D) Mark kerto ettei se oo hiihtäny kolmeen vuoteen ja tuo kerta oli mun toinen kerta tänä vuonna, joten voitte vaan kuvitella miten ihanaa se oli ku me yritettiin siellä liikkua ja samalla mongertaa englantia :D

Pahaksi onneksi ladulla tuli nainen vastaan, joka sano meille ilosesti hymyillen: "Teillä onkin myötätuuli." Mahtavaa ku Mark kysy mitä nainen sano, mutta mitenpä minä käännään sanan "myötätuuli"? Mä sitte sille selitin että nainen puhu tuulesta. Että me ollaan menossa samaan suuntaan ku tuuli. Ja sitte vielä sanoin, että se on aika hankala selittää ku suomeksi sitä asiaa tarkottaa yks sana.

Jänskättää vähän, että mitä tästä viikosta tulee. Mutta Mark on tosi kiva :))

Isä oli lähössä luistelemaan.

Sen luistimista oli viety nauhat.

Kukaan ei tunnustanut...