IRC-Galleria

Helvetti toi taulutelevisio on ihana.

Mun leffat tuli <33 Nyt mulla on joka illaks jotain tekemistä.

Mitä vitun väliä sillä on millä kielellä ne laulaa? Saatana samoja biisejä ne on silti.
(ja sitä paitsi, suurin osa englannin kielisistä biiseistä hakkaa saksalaiset yhtä kirkkaasti kuin Zimmer hakkaa Schrein)

Voi vitun yhteishaku.

"Toby meni toisen mukana liukuportaisiin ja huomasi tämän kasvoille ilmestyneen pikkupoikamaisen innostuneisuuden, joka alkoi huvittaa häntä. Hänen oli pakko kääntä kasvonsa pois päin toisesta ja hymyillä hammasta purren.
Pojun oli pakko nyrpistää nenäänsä, kun hänen kasvoilleen lemahti meikkikaupan niin kaunis lemu. Siihen kyllä tottui jokseenkin helposti, mutta siitä tuli päänsärkyä. Toby arveli Declanin saavan hommansa toimitettua nopeasti, kun tämä nappasi hyvinkin nopeasti kolme hiuslakkapurkeloa ja työnsi ne hänen syliinsä. Hän ei kuitenkaan ollut kuvitellut toisen ostavan jotain tököttejä ja lueskella jokaisen tekstin erikseen.
Poju huokaisi ja naputteli purnukoita yhteen. Toisaalta, ne muistuttivat aika hyvin spraymaalipurkeloita. Toby katseli vähän ympärilleen ja huomasi muutamien ihmisten tuijottavan heitä. Joo.. olihan se vähän outoa että kaksi tämän ikäistä poikaa tuli tämänkaltaiseen kauppaan hakemaan itselleen naisten tarvikketa.
Toby ei kuitenkaan ehtinyt nolostella pitkän aikaa, koska alkoi hitaasti tajuta, että he tosiaan olivat naisten kaupassa. Samassa poju äkkäsi alusvaatepuolen ja siellä olevat naisepuoleiset henkilöt.
Ei hän ehkä ollutkaan tullut väärään paikkaan."

<3 (miksenmävoilukeetotahajoomatta)

"Toby naurahti. Tyttö oli huomannut hänen katseensa. Ei kuitenkaan tarttunut syöttiin, että toinen olisi lähtenyt leikkiin mukaan. Hänellä oli ainan niin huono tuuri. Ainakin täällä. Tytöt olivat liian... miten se nyt sanoisi... epäanteliaita. Hän naurahti hassuille ajatuksilleen.
Amyksi esittäytynyt typykkä kysyi hänen nimeään. Hän olisi voinut jättää vitsillä kertomatta, mutta sanoi kumminkin.
"Iori-Toby Tennant..mutta Tobyksi kutsutaan," tuo virnisti ja lopetti pallon pyörittämisen. Hän siirsi sitä kourasta toiseen ja katseli toista.
"Osaatko sä pelata korista?" hän kysyi."

On se ihana. <3

Toby on aika ihana. <3

Declan kohautti olkiaan. "Kokaiinin takia. Kaikki hauska aina kielletään." Hänen papereissaan kyllä luki jotain keskittymisvaikeuksista, mutta niitähän hänellä ei ollut. Eikä kokaiinikaan hänelle mikään ongelma ollut. Ja kai Declan oli jotenkin.. järkyttänyt vanhemmat ulkonäöllään - heidän mielestään hän oli liian naisellinen ja hän keskittyi ulkonäköönsä ihan liikaa. Ja sitten kun otetaan huomioon se, että hän oli egoisti, todella negatiivinen ja ylivilkas. Mutta ei hänellä silti ollut mitään "ongelmaa", josta hänen täytyisi päästä eroon. Ensimmäinen aste paranemiseen on ongelmien myöntäminen. Kuinka monelta terapeutilta ja koulupsykologilta hän oli nuo sanat kuullutkaan?
"Puoli vuotta. Ehkä", Declan sanoi. Hän koskaan mitään päivämääriä muistanut. "Liian kauan kuitenkin."

//

Declan vain nyökkäsi. Hän oli usein miettinyt miksei alkoholia ollut merkattu hänen papereisiinsa. Ei hän nyt kovin montaa kertaa ollut käyttänyt kokaiinia selvänä.
"Mä kylläkin ajattelin häipyä heti kun täytän 18", Declan sanoi. Siihenkin oli.. melkein vuosi. Fuck. No, hän lähtisi silti. Omin luvin sitten, jos häntä ei päästetty. Hän vanhempiensa vastuulla enää silloin ollut, hän saattoi tehdä mitä ikinä sattui haluamaankin. Ja tylsyyteen kuoleminen näiden seinien sisällä ei kuulunut niihin asioihin, joita hän halusi tehdä. Tietenkin hän voisi lähteä vaikka heti, mutta tällä naamalla se ei onnistuisi - hän erottui liian hyvin.

DAMN, toi hahmo on niin ihana. Oi aww. Tyyliin paras ja mahtavin millä mä olen ikinä pelannut.

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Damn. Miksen mä voi olla vanhempi?

Oi ällö noi ihmiset on irstaita.