IRC-Galleria

"Voi.. albiinohintti."
"Mikä?"
"Albiinohintti, senkin kuuro ruttuinen raatosammakko."
"... Selvä."

T-Bag ja Abruzzi <3 Abruzzi oli kylläkin parhaimmillaan sarjan alussa, ennen sitä uskovaisuus-blaa-blaa-blaa -juttua. T-Bagin käden katkaseminen oli kylläkin Abruzzilta ihan liian raakaa ja loistavaa. >.< Hulluimmat vaan vetää puoleensa.
T-Bag <3_<3 Aivan ihana! Kiero ku korkkiruuvi, hullu ku mikä, mutta silti parasta mitä sarjalla on tarjota! Mitää Michaelia tueta :D
Abruzzi oli oma alkuperänen suosikki T-Bagin rinnalla, mutta sitten ne pisti sen kylmäksi >_> Peter Stormmare o iha älyttömän hyvä näyttelijä! Jag tycker om svenskan!
Michaelissa ei ole mitään muuta hyvää kuin sen ulkonäkö ja aivot. Ja näyttelijänä se on aivan loistava.
Hyvin tyhmää, mä tiesin koko ajan että Lincoln kuole, mutta kun Michael rupes itkee niin itkinpähän minäkin.
Bellick on muuten aivan kamala. Mutta Mahone on kamalin. >.< Se meni ja tappo Abruzzin.

Benjamin tulee takasin !! <333 Lalla.

"So you see "friends"... Either I'm through that hole with you, or I'm gonna sing like Johnny Cash!" <3 Theodore "T-Bag" Bagwell.

Mä näin muuten ihan outoo unta. TH:n keikalla oli kaikki noi Paon tyypit (Dominic Purcell, Wentworth Miller, Amaury Nolasco, Peter Stormare, Robert Knepper, Rockmond Dunbar). Ne vaan palloili siellä TH:n ympärillä. Ei tajua mitä ne teki siellä.

Paon eka tuotantokausi on paljon parempi kuin toka.

Yääh, saatanan flunssa mene pois. Mä en taho sua taas.

Paossa on virhe. Hablahabla.

Miellyttävä syyspäivä piristi kummasti Cairon mieltä, vaikka hän harvemmin mitään erityistä piristettä edes tarvitsi ollakseen hyvällä tuulella. Tällaiset päivät joka tapauksessa lähestulkoon pakottivat ulkosalle, ja suurin osa koulun oppilaista olikin majoittunut pihamaille, vain harva oli halunnut jäädä ummehtuneeseen koulurakennukseen aikaansa tuhlaamaan.
Lämpimästä ilmasta huolimatta Cairolla oli yllään farkut ja pitkähihainen paita, vaikka ulkona olisi taatusti selviytynyt vähemmälläkin varustuksella. Espanjan auringon alla asustelleelle pojalle ei kuitenkaan englantilainen syyspäivä tuntunut sentään mitenkään turhan kuumalta, vaikka poikkeuksellista lämpöisempi saattoi ollakin.
Etsiskellessään sopivaa uhria tyydyttämään päivittäisen juttuseuran tarpeensa Cairo oli Nortonin ympäristöä kolutessaan lopulta päätynyt puutarhaan, sillä siellä vaikutti olevan eniten jengiä koolla. Seuran valikointi kuitenkin keskeytyi yllättäen, kun poika kuuli jonkun selvästi kutsuvan häntä - tai ainakin joku käytti yhtä niistä yleisimmistä lempinimistä, joita hänelle oli elämänsä aikana siunaantunut.
Välittömästi Cairo lähti loikkimaan kohti tuota kutsujaa, joka osoittautuikin puutarhan perukoilla kamera kädessään nököttäväksi pojaksi. Ennen kuin hän ehti ääntäkään päästää, oli toinen jo tyrkännyt pitelemänsä kameran hänen käsiinsä ja vaatinut häntä nappaamaan kuvan.
Oli sääli toisen kannalta, ettei vielä tuntenut Cairoa alkuunkaan, sillä muuten tuo ei ikipäivänä olisi uskonut minkään näköistä kameraa hänen käsiinsä. Toki Cairosta oli vain mukavaa saada jonkinlaista toimintaa aikaan, ja hän olikin heti valmiina ottamaan toisesta millaisia kuvia tahansa.
"Hymyä huuleen ja sano kannabis!"
Sen sijaan, että kamera olisi nätisti ottanut kuvan tuosta puskaan nojailevasta pojasta, se vain irvisti hänelle ilkeästi eikä tehnyt elettäkään ottaakseen kuvan. Häiriköityään samaa nappulaa vielä viisi kertaa poika päätteli vekottimen olevan rikki, mutta ajatteli kuitenkin olevan parasta kysyä neuvoa toiselta.
"Miten tämä laukeaa?" hän kysyi tapittaen toista silmät suurina.