Declan vain tuijotti Luciania suu auki. Toisen hiusväri näytti olevan aito.
"Voi idiootti", hän sanoi turhautuneena ja läppäisi hellästi toisen takaraivoa. Hänen pitäisi tietenkin loukkaantua siitä että se oli heti korvaamassa häntä jollain toisella. Vaikka ei se tietty ketään häntä parempaa löytäisi. Se ei ollut mahdollista. Kukaan ei huuda samalla tavalla kuin hän, eikä kenelläkään ole samanlaista vartaloa kuin hänellä, alavatsan tatuoinnista puhumattakaan - ei mitään mahdollisuutta.
"Se oli vihjaus, että sun pitää repiä vaatteet mun päältäni. Tajuatsä?" Declan kysyi ja kallisti päätään vasemmalle. Ja miten siltä muka voisi kieltäytyä, kun se näyttää tolta - kohottaa kulmiaan, kallistaa päätään ja mutristaa huuliaan? Vaikka ei tietenkään kirjaimellisesti repiä vaatteita hänen päältään - hän hirttäisi sen jos jotain hajoaisi. Mutta kai se sen nyt tajusi?