Mick sai katseensa irti uljaasta viljasta vasta kuullessaan hyytävän tutun äänen selkänsä takaa. Hänen silmänsä laajenivat vain ja ainoastaan kauhusta.
"Homo", Mick sanoi henkeään haukkoen. Mitään muuta hän ei ehtinyt tehdä kielten opettajan läimäyttäessä häntä poskelle paksulla kädellään.
"Mick!"
"Mä en tasan tee mitään tuon kanssa! Jo maanantai oli yhtä helvettiä ja nyt on käymässä niin tiistainkin kanssa, ei kyllä..." Mick ehti aloittaa. Kesken jäi tälläkin kertaa, kun ämmä läimäytti toisellekin poskelle.
"Mistä hyvästä tuo tuli?" hän kysyi poskeaan hieroen. Olisipa katseella voinut tappaa.
"Kiroilusta", ämmä sanoi ja laski kätensä homon hartialle. Pitihän se arvata, kuka oli kenenkin lellikki.
"Saisit pyytää Declanilta anteeksi. Mitä hän on muka sinulle tehnyt?" ämmä kysyi.
"Että mitä on tehnyt?!" Mick huudahti. Kun ämmä jäi tuijottamaan häntä vastausta odottaen, hän sulki suunsa ja pudisteli päätään. Sota oli jo hävitty. "Sanat ei riitä kertomaan."