Mä vihasin Lyniä niin paljon. Kaikki siinä sai mun veren kiehumaan. Se oli kaunis, fiksu ja sillä oli täydelliset kurvit - sinänsä se oli ihan niinku kaikki muutkin Chadin tyttöystävät. Mutta se oli niin neitseellisen viaton. Ja sitä se varmaan olikin. Neitsyt. Niin puhdas ja koskematon. Se oli niin kiltti, että mun teki aina välillä mieli ravistella sitä ja huutaa sille.
Se oli niin täydellisesti mun vastakohtani. Mä olin riehakas ja estoton. Huoraksikin kutsuttu, ja usein vielä Lynin suusta. Lynn oli itte niin puhdas ja viaton. Mä en yhtään yllättyisi vaikka se eläisikin sen “ei seksiä ennen avioliittoa” -periaatteen mukaan.
Se olikin yksi niistä syistä, miksi mä en ymmärtänyt miksi Chad ylipäänsä seurusteli sen kanssa. Mä olin aina luullut että se jätkä eli “seksi ennen seurustelua” -periaatteen mukaan. Mutta ei, nyt se ei näyttänyt edes yrittävän. Ja kyllä mä tiesin miten se jätkä käyttäytyi halutessaan jonkun housuihin. Mä osasin lukea sitä jätkää kuin kirjaa. Sen ei tarvinnut kun vetää tietty ilme naamalleen ja mä tiesin heti oliko se saanut vai ei. Ja nykyään se näytti koko ajan siltä ettei se ollut saanut.
Mä en ollut katkera siitä, että Chad oli Lynin. Ei, en mä halunnu astua Lynin saappaisiin Chadin tyttöystävänä. Vaikkakin mä liimauduin aina Chadin kylkeen kiinni sen tavatessani. Mä tein sitä vain siksi, että mä tiesin miten paljon Lyniä ärsytti. Ei se miten mä käyttäydyin, vain se ettei Chad tehny mitään työntääkseen mua pois. Se ettei se jätkä tehny mitään ilmaistakseen ettei halunnu mua viereensä. Mä vaan nautin siitä miten Lynin silmät siristy, miten mä sain sen vihaamaan mua enemmän kuin mitään muuta. Joskus mä peräti toivoin että se muija räjähtäisi mulle. Hyppäis silmille, osoittaisi ettei se olekaan se kiltti tyttö, kultainen joka äidin suosikki perijä, jona mä sitä pidin.
Mä vaan halusin mun Chadini takasin. Sen jolle ei tarvinnut kuin mainita sanaa “alkoholi” ja se oli jo lähössä lähimpään baariin. Sen joka riehu mun kanssani ties missä kunnossa tahansa. Mutta ei, Lynn oli pehmittänyt sen jätkän. Siitä oli tullu ihan pehmo. Se ei edes lähteny perjantaina kaveriporukkansa kanssa baariin, jos Lynn pyysi sitä jäämään seurakseen. Se mieluummin kaivautu sohvalle Lynin viereen ja katto jotain nyyhkyleffoja (tai jotain, vitut mä tiesin mitä ne katto mutta Lynn oli niin nyyhkyleffa-persoona) Lynin kanssa. Lynn oli vienyt sen multa. Se oli saanu Chadin asettumaan aloilleen, lopettamaan riehumisen ja koheltamisen. Mä en tuntenu sitä jätkää enää yhtään! Jos mä en tietäis kuka se oli, jos mä en olis ollu mukana niissä tilanteissa, joissa se oli saanu alkoholistin, narkkarin ja kusipään maineensa, mä olisin voiny väittää ettei se ole koskaan alkoholiin koskenukaan.