IRC-Galleria

Musta tuntuu, että olen vähitellen alkanut ymmärtämään 80-luvun muusikoita. Parikymmentä vuotta kun on pelkkää Hammondia kuunnellut, alkaa kaivata vaihtelua soundeihin ja meininkeihin.

Valitettavasti kyseinen ymmärrys on johtamassa törkeyden huipentumaan. Olen soitellut jo kahteen levyn biisiin kasarisynia. Kyllä, seikkailen jo todella syvällä Dingon, Europen ja Van Halenin tunnelmissa. Mitähän seuraavaksi? Alkavatko rallit kuulostamaan 90-luvun eurodancelta? :>

Ylihuomenna, keskiviikkona 27.2. herran vuonna 2008, n. klo 22 rämähtää rokki soimaan ravintola Lepakkomiehessä, os. Helsinginkatu 1, 00500 Helsinki. Siis Kurvissa. Soitamme tulevan levyn biisejä, luvassa mm. (ainakin todennäköisesti) ekan sinkun ensimmäinen live-esitys! Mukana myös Like Tomorrow. Sisäänpääsymaksua ei ole, narikka 2 e.

Tervetuloa!

Hohoo, rakensin ize mikrofonin, tietty sellasen, missä on putki ja muuntaja ja kaikki muut kivat systeemit sisällä. Ja oikean Neumannin kapseli, kun sain niitä kaverilta. Tuli aika pirun hyvä, vaikka itse sanonkin! Ei muuta ku tekemään lisää...

Ps. Erinomaista ystävänpäivää teille kaikille <3

20:07 <@maza> enpä ole ollut 39 vuorokauteen kännissä
20:07 <@maza> tai itseasiassa juonut pisaraakaan alkoholia
20:07 <@maza> sen sijaan olen uinut 26 kilometriä
20:08 <@maza> ja laihtunut melkein 6 kg

Tuossa varmaan oleelliset tuosta. Tämän viikon olen ollut lomalla - alkuviikon vietin Lauran kanssa, ja nyt viimeiset kolme päivää on tullut soiteltua kiippareita levylle. Purkissa on kaikki urut ja Rhodesit, jonkin verran viulukoneita ja soolosynia. Huomenna äänitellään vielä puuttuvat kosketinjutut Tompan kanssa. Levystä taitaa tulla aika helvetin hyvä, vaikka itse sanonkin.

Yleisfiilis on noussut huimasti kaikista edellämainituista syistä! Rules rules.

Vituttaa niin ettei veri kierrä. Saatana.

Jep, tulipa vietettyä viikko saikkua. Ja täytyy sanoa, että paikoitellen aivan hirvittävästä olosta huolimatta, se teki kyllä hyvää myös henkisesti. Elokuun jälkeen ei ole kunnolla tultua lomailtua - joulunpyhätkin menivät miten menivät.

Nyt tuntuu siltä, että energiaa riittää mihin tahansa. Tässä loman aikana olen saanut aikaiseksi mm. seuraavaa:

- 150-wattinen putkivahvistin bassokäyttöön - testattu treeneissä, ihan helvetin hyvä (tää siis tuli tehtyä tyhjästä valmiiksi asti parin päivän aikana)
- Virtalähde Rhodesin etuasteelle - nyt toimii taas stereotremolo
- Pariin efektipedaaliin uudet virtaliittimet
- Vm. 1960 stereoputkivahvistimeen uusi virtalähde ja perushuolto (vielä pitäis putket vaihtaa). Tää olis muuten mahdollisesti myynnissä uusilla putkilla sanotaanko 600 euron hintaan, kiinnostuneet kertokoon :)
- Leslieen uudet pääteputket ja diskanttielementin puhdistus ja säätö
- Pesukone pois nurkista pyörimästä Ernolle
- Uusi lamppu soittohuoneen kattoon - nyt näkee uruttaa!

Olinkin jo pitkään kaivannut aikaa, että ehtisi olemaan ihan keskenään ja hoitamaan noita pitkään seisoneita elektroniikkaprojekteja eteenpäin. Olen tyytyväinen.

Nyt vois syödä vähän ja sitten mennä nukkumaan.

Ps. Olen laihtunut kuun alusta n. 4 kg. Viinaa ei tee mieli ollenkaan?

Yritin mennä nukkumaan tunti sitten ja takaakseni helpon nukahtamisen, päätin olla ottamatta teetä.

Oli pakko nousta keittämään sitä teetä kuitenkin. Sattuu niin saatanasti keuhkoihin, että yskiessä tulee vedet silmiin ja on pakko purra huulta, ettei huutaisi. Ei vittu.

Lääkäri määräsi antibioottikuurin "jos oireet jatkuvat". Ratsasin lääkekaapin ja löysin sieltä Helin perintönä korkkaamattoman Kefexin-latingin. Kiitos, Heli, kiitos. Heitin ekan napin huiviin samantien. Vittu ihan sama, en mä kuole siihen, jos syön antibiootteja vaikka tää ei olisikaan keuhkoputkentulehdus. Sen sijaan jos tää on se, niin haluan siitä eroon välittömästi.

Ei perkele.

Jep, kylläpä on perseestä. En ole ollut kipeänä melkein vuoteen ja olin totaalisesti unohtanut että miten vittumaista on se, kun ei jaksa yhtään mitään, joka paikkaa särkee, on kylmä ja väsyttää. No, kauanhan tässä selviskin ilman flunssaa, vaikka se tuntui olevan duunissa jo kaikilla muilla.

Kävisin myös torstaina ja lauantaina uimassa. Matkaksi on vakiintunut 2 km putkeen vedettynä. Aikaa tähän kuluu melko tarkkaan 45 minuuttia. Voisi ehkä pidentää tuota pikkasen, niin että operaatio kestäisi tasan tunnin. Perkele, huomenna vaan ainakin jää uiskentelut väliin.

Eilen rakentelin pitkästä aikaa putkivehkeitä. Pitäisi synnyttää Markulle bassonuppi. Projekti on ollut jäissä pitkään, mutta lähestyvät levysessiot edellyttävät kingiä soundia parin viikon sisällä, joten ei muuta kuin kolvi käteen. Kasassa on tähän mennessä virtalähdeosio ja kaikki nihkeät ym. poraus jne. hommat on jo suoritettu. Toisin sanoen jäljellä on mukavin osuus: itse signaalitien kasaaminen.

Viikonloppuna oli Tarun (vadelma) koira hoidossa. Ruuti on 3 kk vanha whippetpoika. Aika ällöttävä vaan riiviömäinen. Yritettiin katsoa Karin kanssa leffoja, mutta hommaa hieman häiritsi pieni musta otus joka yritti järsiä mm. kaukosäätimiä, sormia ja tietysti popcorneja ja lisäksi yritti kaivautua sohvan sisälle. Jep.

Eipä tässä kai sen kummempaa. Vittu kun väsyttää.

Mitäköhän tässä on muka tapahtunut.

Lauantaina kävin heti aamusta polskimassa pari kilsaa, sen jälkeen tsiigaamassa Markun kanssa Tali-Ihantalan (joka sivumennen sanoen oli mielenkiintoinen ja hienosti tehty historiakuvaus ilman keinotekoista ihmissuhdejuonikuviota - sen sijaan panssarivaunuja ja lentokoneita oli runsaasti!) ja vielä rokkaamasssa treenikämpällä.

Tuli hankittua viikonloppuna myös uusia soittopelejä ja myytyä vanhoja. SCI Pro-One lähti matkoihinsa ja "romukuntoinen" Yamaha CS-15, jonka remontoimiseen meni sunnuntaina pari tuntia, tuli taloon. Petrin kanssa soiteltiin ja tsiigailtiin leffoja.

Sunnuntai-iltana tänne muutti n. kuukaudeksi punkkaamaan velipoika (niidel) joka tuli duuniin Helsinkiin. Saas nähdä, miten tuota sietää samoissa nurkissa kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Toistaiseksi ei ole kummaltakaan mennyt hermot. :D

Tänään on ollut V-käyrä lähellä maksimia. Loma meni niin perseelleen, että duunit stressaavat aivan älyttömästi. Tilannetta ei todellakaan paranna se että olen kohta ollut kuukauden erossa Laurasta, joka on reissussa Dominikaanisessa. Eikä varsinkaan se, että se on siellä vielä melkein kuukauden. Iltapäivällä alkoi hermot kiristymään siihen malliin, että kun en voinut kiskaista akuutteja vitutusjurreja, niin oli pakko lähteä uimaan. Jotain ilmeisesti on jo nyt tapahtunut, koska kahden kilsan uiminen ilman ainuttakaan taukoa ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa ja lisääkin olisi vielä jaksanut. Aikaa tuohon kului tasan 45 minuuttia.

Kävin äsken vaa'alla ja painan yli puoli kiloa vähemmän kuin sunnuntaina. Joskin tuon ostamani vaa'an mittaustarkkuus on jotakuinkin surkea. Vaan vaikuttaa lupaavalta.

Tänään tapahtunutta: legendaarinen äänittäjä-tuottajamme, vuoden Suur-Keuruulainen, Aku Rannila soittaa ja ilmoittaa nähneensä muusikoiden.netissä "venäläisen moogin" myytävänä. Valitettavasti kalastuskilpailun voittorahoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä, joten Aku ryhtyy haasteelliseen tehtävään, nimittäin allekirjoittaneen ylipuhumiseen ko. laitteen ostoon. Lähes mahdoton tehtävä on ohi lauseen "mitäs jos ostaisit tuon ja myyt mulle jos et tykkää" jälkeen.

Mailaan härveliä myyvän tahon sähköpostiosoitteeseen ja muutaman hetken kuluttua puhelin soi. Langattomuuden päästä löytyy tiettävästi yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka ovat oikeasti lyöneet rahoiksi pelkästään rallien teolla, mies mm. Nylon Beatin takaa, siis Risto Asikainen. Olen ollut ensimmäinen TOM-1501-nimellä kulkevaa "moogia" kysellyt henkilö, ja se on päätetty myydä allekirjoittaneelle.

Töiden jälkeen otan mukaan roudariksi Petran ja kaahaamme Asikaisen studiolle Vallilaan. Melkoinen kompleksi se onkin, härveliä on niin maan saatanasti. Pikaisen arvion mukaan pelkästään tarkkaamon räkeistä löytyy yli vanhan miljoonan arvosta äänensotkentahärveleitä.
Asikainen osoittautuu rennoksi äijäksi, jonka kanssa on hauska turista musavehkeistä. "Moog" on jo esillä ständillä ja sitä pääsee samantien testaamaan. Yllätys yllätys, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään soolosyntikka vaan ehta viulukone - vaan perkeleen hyväsoundinen, joten kaupat syntyvät hujauksessa. Etenkin, kun kaupantekijäisiksi Asikainen heittää mukaan myös K&M:n asiallisen synaständin.

On aika viedä roudari himaansa ja sen jälkeen mahdollisia tutkia uhmaten hurauttaa kotiin. Ei muuta kuin Tomppa ständille ja kokeilemaan. Vitutuksekseni huomaan, että yksi ääni haluaa jatkuvasti soida, vaikka ko. kosketinta ei painettaisi. Johan on perkele. Muutamaa tuntia myöhemmin olen merkittävästi viisaampi: paljastuu, että TOM-1501 on aitoon neukkutyyliin ei suinkaan omaa insinööritaitoa esittelevä laite vaan ehta kopio italialaisesta 70-luvun Crumar Multiman S -viulukoneesta. Viisivuotissuunnitelmat ovat kyllä olleet hienoja, koska Tomppa on kuitenkin kondensaattorien päivämääräleimoista päätellen valmistettu vasta 90-luvulla.

Crumarin ja Tompan skemoja tutkien ja miettien totean yhden ko. häiritsevään ääneen liittyvän diodin olevan oikkarissa. Siitä huolimatta, että yleismittari näyttää kyseisen osan olevan ehjä. Uhkarohkeasti kaivan sivuleikkurit esiin ja napsaisen diodin piirilevyltä helvettiin. Ja kas, johan soi taas viulut kauniisti. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Jotta pääsisin joskus taas ryyppäämään, niin en ole tänään syönyt juuri mitään (lounasta Juuressa ja himassa puuroa) ja huomenna menen taas uimaan.

Ps. Eikö tullutkin ihan kohtuullinen markkuhalis-pastissi?