IRC-Galleria

Tulet nauttimaan siitä.

Tulet huomaamaan, että veri ja kipu addiktoivat.

Vaikka luulet voivasi tehdä vain pari pientä haavaa, jotka eivät ole syviä ja paranevat hyvin…

Niistä tulee syvempiä.

Niistä jää arpia.

Niiden paraneminen voi viedä kuukausia.

Arpien katoaminen vuosia.

Jos luulet voivasi rajoittaa viiltämisen vain yhteen alueeseen kehossasi, mietihän uudestaan.

Kun ehjä iho loppuu, sinun täytyy viiltää muualle.

Ole valmis eristäytymään muista ihmisistä ja elämään jatkuvassa häpeässä.

Vaikka olisit maailman rehellisin ihminen...

Huomaat valehtelevasi ihmisille, joita rakastat.

Vetäiset itsesi kauemmas ystävistäsi, kun he koskettavat sinua, aivan kuin heidän kätensä olisivat myrkkyä.

Sinua pelottaa, että he tuntevat jotain paidan kankaasi läpi, tai koskettaminen yksinkertaisesti sattuu niin paljon.

Ole valmis menettämään hallinta niin täysin, että pelkäät seuraavaa viiltoa, koska et tiedä kuinka paha siitä tulee.

Odota vain, kymmenen haavaa muuttuu sadaksi.

Ole valmis siihen, että koko elämäsi on vain viiltämisen ajattelua.

Viiltämisen, ja haavojen peittelyn.

Odota vain, tulee kerta kun viillät “ liian syvään “.

Tulet hulluksi, kun veren tulo ei lopu.

Ja huohotat...

Ja koko kehosi tärisee.

Sinulla on paniikkikohtaus ja olet kauhuissasi, muttet voi kertoa kenellekään.

Siispä istut yksin...

Rukoillen, että kaikki kävisi hyvin.

Vannoen, ettet enää koskaan mene niin pitkälle.

Mutta sinä menet, ja vielä pitemmälle.

Älä huoli, sinä opit hoitamaan haavojasi niin että voit viiltää yhä syvemmälle, ja välttää ensiapuun joutumisen.

Ja mitä paremmaksi tulet haavojesi hoitamisessa, sitä syvempiä niistä tulee.

Sinä valehtelet itsellesi ja hyväksyt sen, että huomaat kuluttavasi kymmeniä euroja joka kerta, kun menet apteekkiin.

Tunnet sydämesi sykkeen joka kerta kun menet tiskille tekemään tilauksesi.

PerhoslaastareitaÂ…

Monia erilaisia sidostarpeitaÂ…

PuhdistusainettaÂ…

Voidetta tulehduksiinÂ…

Haavateippiä…

Arpien häivyttäjiä…

Naputat kärsimättömästi jalallasi ja toivot, että jono liikkuisi, eikä kukaan tuijota sinua tai ihmettele, mihin tarvitset tuota kaikkea.

Ja samaan aikaan salaisesti toivot, että joku huomaisi.

Joku, joka seisoo jonossa syli täynnä samoja tavaroita.

Joku, joka ymmärtää.

Mutta tietenkään niin ei koskaan käy.

Haavanhoitotarvikkeet eivät ole ainoa asia, johon kulutat rahasi.

Ole valmis ostamaan uusi vaatevarasto.

Pitkähihaisia paitoja kesäväreissä, rannekoruja ja hikinauhoja, saappaita, hanskoja.

Lista jatkuu ja jatkuu.

Alat katsella jokaista uusin silmin.

Tarkastelet heidän vartalojaan löytääksesi merkkejä itsetuhoisuudesta.

Vain toivoen, että tapaisit jonkun kaltaisesi, ettet tuntisi itseäsi niin kauhean yksinäiseksi.

Sinä et edes ajattele sitä, kun silmäsi porautuvat heidän ranteisiinsa ja käsivarsiinsa.

Vain toivoen, että he olisivat kuin sinä.

Mutta he eivät ole.

Sinä näet heidän siistit käsivartensa ja häpeät itseäsi tuntien yksinäisyyden.

Sinä alat tekemään monia asioita yksin.

Sinun täytyy aina pestä pyykkisi yksinäisyydessä, ettei kukaan näkisi veritahroja vaatteissasi ja pyyhkeissäsi.

Sinun täytyy aina olla siivoamassa verijälkiä.

Jynssätä kylpyhuoneen lattiaa.

Pyyhkiä verta näppäimistöstä.

Et enää pysty elämään päivääkään viiltämättä.

Seuraavaksi löydät itsesi yleisestä vessasta repimässä rupiasi auki neulalla, jota pidät lompakossa hätätapauksia varten.

Ja kun olet todella epätoivoinen, mikä tahansa sopii viiltämiseen.

Sakset, auton avain, neula, klemmari... jopa kynä.

Ei ole väliä, mikä se on.

Kun tarve on tarpeeksi suuri, löydät kyllä jotain.

Sano hyvästit asioille, joita pidit itsestäänselvyyksinä.

Shortsien tai sandaalien käyttäminen… pedikyyrit.. hihattomat topit.

Tavallinen kesäpäivä rannalla tai uima-altaalla muuttuu kaukaiseksi muistoksi.

Ja sinä tulet kutisemaan.

Niin paljon, että näyttää kuin sinulla olisi kirppuja tai jokin ihosairaus.

Sinusta tulee oman kehosi asiantuntija, samalla kun tuhoat sitä huolellisesti.

Sinä uneksit viiltämisestä.

Sinä uneksit paljastetuksi tulemisesta.

Se vainoaa sinua päivin ja öin, ja ottaa haltuunsa elämäsi.

Sinä toivot, ettet koskaan olisi tehnyt sitä ensimmäistä haavaa, inhoten viiltämistä.

Samaan aikaan rakastat sitä, etkä voi elää ilman sitä.
.

Tulet nauttimaan siitä.

Tulet huomaamaan, että veri ja kipu addiktoivat.

Vaikka luulet voivasi tehdä vain pari pientä haavaa, jotka eivät ole syviä ja paranevat hyvin…

Niistä tulee syvempiä.

Niistä jää arpia.

Niiden paraneminen voi viedä kuukausia.

Arpien katoaminen vuosia.

Jos luulet voivasi rajoittaa viiltämisen vain yhteen alueeseen kehossasi, mietihän uudestaan.

Kun ehjä iho loppuu, sinun täytyy viiltää muualle.

Ole valmis eristäytymään muista ihmisistä ja elämään jatkuvassa häpeässä.

Vaikka olisit maailman rehellisin ihminen...

Huomaat valehtelevasi ihmisille, joita rakastat.

Vetäiset itsesi kauemmas ystävistäsi, kun he koskettavat sinua, aivan kuin heidän kätensä olisivat myrkkyä.

Sinua pelottaa, että he tuntevat jotain paidan kankaasi läpi, tai koskettaminen yksinkertaisesti sattuu niin paljon.

Ole valmis menettämään hallinta niin täysin, että pelkäät seuraavaa viiltoa, koska et tiedä kuinka paha siitä tulee.

Odota vain, kymmenen haavaa muuttuu sadaksi.

Ole valmis siihen, että koko elämäsi on vain viiltämisen ajattelua.

Viiltämisen, ja haavojen peittelyn.

Odota vain, tulee kerta kun viillät “ liian syvään “.

Tulet hulluksi, kun veren tulo ei lopu.

Ja huohotat...

Ja koko kehosi tärisee.

Sinulla on paniikkikohtaus ja olet kauhuissasi, muttet voi kertoa kenellekään.

Siispä istut yksin...

Rukoillen, että kaikki kävisi hyvin.

Vannoen, ettet enää koskaan mene niin pitkälle.

Mutta sinä menet, ja vielä pitemmälle.

Älä huoli, sinä opit hoitamaan haavojasi niin että voit viiltää yhä syvemmälle, ja välttää ensiapuun joutumisen.

Ja mitä paremmaksi tulet haavojesi hoitamisessa, sitä syvempiä niistä tulee.

Sinä valehtelet itsellesi ja hyväksyt sen, että huomaat kuluttavasi kymmeniä euroja joka kerta, kun menet apteekkiin.

Tunnet sydämesi sykkeen joka kerta kun menet tiskille tekemään tilauksesi.

PerhoslaastareitaÂ…

Monia erilaisia sidostarpeitaÂ…

PuhdistusainettaÂ…

Voidetta tulehduksiinÂ…

Haavateippiä…

Arpien häivyttäjiä…

Naputat kärsimättömästi jalallasi ja toivot, että jono liikkuisi, eikä kukaan tuijota sinua tai ihmettele, mihin tarvitset tuota kaikkea.

Ja samaan aikaan salaisesti toivot, että joku huomaisi.

Joku, joka seisoo jonossa syli täynnä samoja tavaroita.

Joku, joka ymmärtää.

Mutta tietenkään niin ei koskaan käy.

Haavanhoitotarvikkeet eivät ole ainoa asia, johon kulutat rahasi.

Ole valmis ostamaan uusi vaatevarasto.

Pitkähihaisia paitoja kesäväreissä, rannekoruja ja hikinauhoja, saappaita, hanskoja.

Lista jatkuu ja jatkuu.

Alat katsella jokaista uusin silmin.

Tarkastelet heidän vartalojaan löytääksesi merkkejä itsetuhoisuudesta.

Vain toivoen, että tapaisit jonkun kaltaisesi, ettet tuntisi itseäsi niin kauhean yksinäiseksi.

Sinä et edes ajattele sitä, kun silmäsi porautuvat heidän ranteisiinsa ja käsivarsiinsa.

Vain toivoen, että he olisivat kuin sinä.

Mutta he eivät ole.

Sinä näet heidän siistit käsivartensa ja häpeät itseäsi tuntien yksinäisyyden.

Sinä alat tekemään monia asioita yksin.

Sinun täytyy aina pestä pyykkisi yksinäisyydessä, ettei kukaan näkisi veritahroja vaatteissasi ja pyyhkeissäsi.

Sinun täytyy aina olla siivoamassa verijälkiä.

Jynssätä kylpyhuoneen lattiaa.

Pyyhkiä verta näppäimistöstä.

Et enää pysty elämään päivääkään viiltämättä.

Seuraavaksi löydät itsesi yleisestä vessasta repimässä rupiasi auki neulalla, jota pidät lompakossa hätätapauksia varten.

Ja kun olet todella epätoivoinen, mikä tahansa sopii viiltämiseen.

Sakset, auton avain, neula, klemmari... jopa kynä.

Ei ole väliä, mikä se on.

Kun tarve on tarpeeksi suuri, löydät kyllä jotain.

Sano hyvästit asioille, joita pidit itsestäänselvyyksinä.

Shortsien tai sandaalien käyttäminen… pedikyyrit.. hihattomat topit.

Tavallinen kesäpäivä rannalla tai uima-altaalla muuttuu kaukaiseksi muistoksi.

Ja sinä tulet kutisemaan.

Niin paljon, että näyttää kuin sinulla olisi kirppuja tai jokin ihosairaus.

Sinusta tulee oman kehosi asiantuntija, samalla kun tuhoat sitä huolellisesti.

Sinä uneksit viiltämisestä.

Sinä uneksit paljastetuksi tulemisesta.

Se vainoaa sinua päivin ja öin, ja ottaa haltuunsa elämäsi.

Sinä toivot, ettet koskaan olisi tehnyt sitä ensimmäistä haavaa, inhoten viiltämistä.

Samaan aikaan rakastat sitä, etkä voi elää ilman sitä.
.

Miten sanot nämä?
keskusta – kessi
linja-auto - bussi/dösä
tupakka - rööki
ruoka - ruoka
kännykkä - känny
tietokone – kone
msn messenger – mese
sinä - sä/sie
irc-galleria - irkki/galleria
mp3 - mp
koulu – koulu
opettaja – ope
kotitalous - köksä/kotsa
televisio - telkku
poika/mies – jätkä
tyttö/nainen – muija
huomenta - moi/mo
miten tervehdit- mo
salatut elämät - salkkarit
limsa - limu
pissaliisa - pissis
sikainfluenssa – sikis
äiti - mutsi
isä – faija

Tulin Kouvolan juna-asemalle ja sanoin et junat myöhästyy. Menin raiteelle ja katos juna oli myöhässä. Lähin junalla helsinkiin päin, päätepysäkkinä kerava. Tikkurilassa oli tapahtunu joku palo juttu ni konduktööri sano et jään lahessa pois ja meen Riihimäen kautta keravalle. Jäin lahessa pois ja sitte siel ilmotettii et se Riksun juna on peruttu. Päätin sit mennä Z-junalla keravallee. Venasin sitä vähä aikaa ja sit tuli kuulutus et seki juna on peruttu. Alko siin vaihees ottaa jo vähä päähän. Pääsin sit onneks seuraavaan Riihinmäen junaan. Sit ku oltii Riksussa junassa konnari sano et tää juna jatkaa sitte keravalle. Odottelin sit siin junassa vähän aikaa ja konnari sano et H-juna lähtee nyt 7-raiteelta. Juoskaa sinne et kerkeette ku tää juna ei lähekää. Kiva eli seki juna oli peruttu mis olin. No juoksin sitte sinne H-junalle ja senki hemmetin junan lähtö myöhästy. Paras asia tässä oli kumminki se et pääsin loppujen lopuks keravalle ja sain kaverilta autokyydin himaa<3

Säilytän muistoni susta,
mun muistot ikuistan,
kirjotan ylös ja sust täst runost sit muistan.
Ja vaik ei enää koskaa nähäkkää, mä lupaan (mä lupaan),
sait mun sydämestäni palan sä mukaan.
Ja mä oon aina mukana siel mis sä kuljet
kynttilän valos valokuvas vieres silmät suljen
näin unta meistä kahest istumas laiturin lahdel
luvattii ettei mikään pääse väliin meidän kahden
Sit seurusteltii, ensisuudelma käsi kädes kuutamolla
tunsin rakkautta, ei se voinu muuta olla
alettii näkee useemmin, sun seuras nautin olla
sun hymy, sun silmät, kauniit ku säteet auringolla
hankittii sormukset, ja niihin kaiverrettii
rakastan sua entist enemmän jokane hetki
sun piti lähtee kotii, vaik kanssas halusin olla
ja kesken kotimatkan joku ampu haulikolla
refrain:
Säilytän muistoni susta,
mun muistot ikuistan,
kirjotan ylös ja sust täst runost sit muistan.
Ja vaik ei enää koskaa nähäkkää, mä lupaan (mä lupaan),
sait mun sydämestäni palan sä mukaan. (2x)
Muistelen vieläkin rakas, hei rakas, palaa luokseni takas
joka päivä ja joka ikinen yö
mä ajattelen sua ku se ois mun elämäni työ
jätin kaiken muun ja vain sun kans vietin aikaa
jotain merkityksellist, siin oli pakko olla taikaa
oi jos vain saisin ajassa takasin
sinun kanssasi lopun ikääni viettäisin
muistelen viel ku puiston penkil istuttii
pitkään aikaa huomaamatta toisiamme katseltii
en ehkä tiedä mitä rakkaus pitää sisällää
mut sua en ole saanut pois mielestäni vieläkää
ehkä jonain päivänä mun onni palaa
jolloin mä tuun sua rutistaa ja halaa
en päästä irti koskaan, mä vain kertoa haluan
rakastan sua enkä tuu hetkeekää katumaa
refrain
Vuosii on jo kulunu, mut en pääse susta yli
tyrin työni, tyrin kaverit
tahdon takas sut mun sylii
alkoholi saanu osansa, mut koitan pysyy vahvana
mä luulin et oltaisi yhessä viel vanhana
ehin jo kuvitella perheen sun kanssa
sinä, minä ja kaks pientä kaunista lasta
oltais oltu varmaa maailman onnellisin perhe
eletty päivä kerrallaa omaa taloo suunnitellen
mut sit yhtäkkii suunnitelmat vaihtu
ja viimesin unelmani haihtu
en rukoile usein, mut nyt on kysyttävä
jostain neuvoo, miten selviin, miten pystyn tähän
sut hautaan laskettii sormus sun sormessa
itkin pitkää, vaikka paikal ollut en ollenkaa
pahoillani siitä, en löydä muualta onnea
siksi pidän edelleen mun sormusta sormessa
Säilytän muistoni susta,
mun muistot ikuistan,
kirjotan ylös ja sust täst runost sit muistan.
Ja vaik ei enää koskaa nähäkkää, mä lupaan (mä lupaan),
sait mun sydämestäni palan sä mukaan. (3x)
p.s. rakastan sua<3

jee pääsin auto puolelle sinne oli kaks ja puol sataa hakijaa ja vaa 19 pääs sisää :D

Poika kysyi: " Mitä sinä pelkäät eniten koko maailmassa ? "
Tyttö vastasi: " Menettämistä. "
Lisää tämä blogiisi jos välität jostain ihmisest niin paljon että
pelkäät menettää hänet

Joka päivä kaiken aikaa
Mietin onko tämä totta ollenkaan
Että kanssas
Tätä taikaa rakkauden nyt koetaan
Että kantaa oikeasti
Tämä tunne aina päivään huomiseen
Ja taas hetken
Ihanasti
Tunnen sydämeni lentoon lähteneen
refrain:
Tahdon oikeesti olla sinun
Enkä vain leikisti rakastaa
Kanssas oikeesti kokea kaiken
Mikä ollut on unelmaa
Tahdon syliisi painaa pääni
Tahdon lämpöösi nukahtaa
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
Sua oikeesti rakastaa
Uskonut en silloin ennen
Että todellisen onnen löytäisin
Kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin
Mutta nyt on kaikki toisin
Luotas lähteä mä koskaan tahdo en
Olet nainen suurenmoisin
Mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

refrain(2x)
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

1.Minkälaiset välit meillä on ?
2. Mitä mieltä olet minusta ?
3. Pidätkö sinä minusta ?
4. Jos sinun pitäis kuolla puolestani, kuolisitko ?
5. Suutelisin sinua, suutelisitko takaisin ?
6. Mikä sana kuvaa minua parhaiten ?
7. Sanoisin että rakastan sua mitä sanoisit takaisin ?
8. Haluaisitko nähdä minut tällä hetkellä ?
9. Haluaisitko kertoa minulle jotain ?
10. Uskallatko laittaa tämän omaan blogiin ?

♥ jos välität ihmisestä,
jota et koskaan halua menettää,
lisää tämä blogiisi minuutissa