IRC-Galleria

hetkessä eläminen ja uusien haasteiden kohtaaminen rohkeasti ovat hienoja ominaisuuksia ihmisessä. itse en aina jaksa elää hetkessä vaan suunnittelen ja suunnittelen elämääni eteenpäin.

silloin kun uskallan kohdata uusia haasteita rohkeasti, yllätyn ja tulen erittäin iloiseksi, mutta en sitä aina uskalla tehdä. vanha, tuttu ja turvallinen on vain oikeasti vanhaa, tuttua ja turvallista; helppoa ja mukavaa. haluaisin oppia heittäytymään.

meidän perheemme heittäytyi keväällä muutamassa tunnissa asuntokauppojen pauloihin. äitini kerää hienoja esineitä ja eräs naapureistamme oli saanut selville tämän ja soitti eräänä päivänä äidille, että hän on muuttamassa ja kysyi, kiinnostaisiko äitiä hänen esineensä. tultuamme koulusta, äiti piirsi meille talon pohjapiirrustuksen ja selitti innoissaan, kuinka mahtava talo oli. me kaikki emme edes olleet nähneet taloa, ennen kuin olimme jo varmoja asiastamme; me haluamme muuttaa tuohon ihmeelliseen taloon. hetkeä myöhemmin meidän talomme oli myynnissä, ja nyt viimein alkaa tapahtua. ehkä.

haluaisin niin, että minusta löytyisi sitä rohkeutta aivan yksinkin, ei ainoastaan perheen tai ystävien kanssa. haluaisin oppia rohkeammaksi ihmiseksi.

etsin Amélietani tänään melkoisen kauan kunnes viimein löysin sen ja aloitin katsomisen vielä kymmeneltä. huomasin hymyileväni moneen kertaan. huomasin myös miten paljon siinä oli minun haaveissani esiintyneitä pieniä yksityiskohtia. tai vähän suurempiakin.

ensinnäkin, Amélie oli töissä kahvilassa, osa teistä tietää haaveen kahvilastani, osalla teistä on se sama meili minkä kirjoitin kauan sitten siitä, miten haluan oman pienen kahvilan. toiseksi, Amélie teki ruokaa. Amélie osti kadunkulman kauppiaalta tarvikkeita, joista hän valmisti mitä ihanempia herkkuja. kolmanneksi, Améliella oli hienoja ihmisiä ympärillään, kuten herra Dufayel. neljänneksi, Améliella on aivan täydellinen koti, kerrostalossa. Amélien puhelin oli tyynyjen alla. Améliella oli ikkuna keittiössä. Améliella oli kirjelappusen mentävä kolo oven alla. kolo, josta Nino saa sujautettua viestinsä.

Amélie saattaa vaikuttaa täydelliseltä, mutta Amélie ei koskaan saanut tietää miltä tuntuu isän halaus tai kosketus, rohkaiseva kosketus.

Améliella oli kissa. osa teistä on vastaanottanut kissa -meilinkin, muistatteko;

"Yhtäkkiä punainen nauha ja helisevä tiuku sai sen tuntemaan vihaa. Yksi ajatus sai sen luopumaan rauhallisesta kulkutavastaan, muutamassa sekunnissa siitä oli tullut joku muu, se ei enää ollut oma itsensä. Se riensi portaat ylös huoneeseen, jossa piano odotti soittajaansa ja Pariisissa kuvatut valokuvat ihmistä katsomaan niitä. Se hyppäsi ikkunalaudalle ja hengitti raskaasti; sitä ahdisti ajatus nuoren naisen rakkauden menettämisestä."

täällä on muutama ihminen, jotka joka ikinen kerta tunnollisesti käyvät päiväkirjassani uuden merkinnän tultua. täällä on myös sama määrä ihmisiä, jotka joka ikinen kerta tunnollisesti lähtevät kohti uutta kohdetta jättämättä mitään muuta merkkiä käynnistään kuin nimensä vieraslistaan.

kirjoitin miten kuvittelen mielessäni hienon ihmisen, mutten edes tiedä onko tuollaista ihmisyyttä edes olemassa. onko olemassa tulevaisuuden jemina, joka oppii näyttämään, että välittää. onko olemassa jemina joka kokee aamuja kerrostalossa. mietin, mistä olen saanut sen mielikuvan päähäni ja onko se sittenkään vain mielikuva; voisiko todella olla mahdollista, että.

sen jälkeen sormeni kirjoittivat tajunnastani tekstiä näytölle liittyen kerrostaloihin. kirjoitin, että elän ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä kerrostaloa. eivätkä kaupunkia. eivät parveketta, jonka ikkunasta näkee vihreitä puita. sellaisiakin parvekkeita on olemassa kaupungissa. he eivät tajua haavetta kerrostalosta, mutta minä voin kertoa jotain; minä tunnen sen haaveen. hyvin. en näe kerrostaloa huomisessa, en todellakaan. en edes seuraavassa vuodessa. näen sen siinä hetkessä, jolloin minä olen viimein hieno ihminen ja jolloin minä kannan reilun kaupan banaaneja kerrostaloon kangaskassissa.

niin minä kirjoitin kunnes galleria hävitti tekstini. enne jostakin?

minä harvoin odotan ihmisiltä mitään suurta, pieniä asioita kuitenkin joskus. tänään odotin, että joku olisi mennyt ja lukenut eilisiltaisen tekstini. ette voi ymmärtää miten paljon se olisi merkinnyt.

"Laiturin päässä on portaat nuo,
joita pitkin pääsee melkein taivaaseen.
Nousit niitä ja tulit mun luo,
istuit viereen, tiesin mihin meen."
Teleks - Lumpeenkukka

silloin kun jaksan hymyillä Noralle, http://www.youtube.com/watch?v=TZ860P4iTaM, tiedän että olen hieno ihminen.

joku kuitenkin ihmettelee miksi menin poistamaan niin paljon päiväkirjamerkintöjä. tulin lopulta siihen tulokseen, että päivää ei voi tiivistää yhteen lauseeseen. ne lauseet mitä oli jo kirjoitettu, oli, ikävä myöntää, kirjoitettu lähes aina herättämään vain yhden ihmisen mielenkiinto. tätä ei tapahtunut koskaan. ei koskaan. hän ei pitänyt minusta.

kukaan ei saa elää vain miellyttääksen toista, onneksi vain pieni osa minusta eli niin tänä keväänä. pienen pieni osa.

kun minusta tulee hieno ja viisas ihminen, ehkä joskus tulevaisuudessa, haluan nähdä monia asioita. haluan juoda kahvia new yorkissa, vaikka en edes pidä kahvista. haluan asua kerrostalossa lähellä jokea ja vihreitä puistoja. haluan huolehtia laskuista ja käydä töissä. haluan opettajaksi. haluan olla kiva opettaja pienille lapsille.

haluan kantaa ostokseni kotiin kangaskasseissa ja ostaa banaanit ilman muovipussia. haluan olla syömättä lihaa - haluan olla kala-kasvissyöjä. haluan käyttää polkupyörää paikasta toiseen kulkemiseen. haluan käyttää energiansäästölamppuja ja ostaa vaatteni käytettyinä. haluan huolehtia asioista, jotka ovat minulle tärkeitä; haluan huolehtia ympäristöstä. ja ennen kaikkea itsestäni.

haluan löytää ihmisen, joka ymmärtää mitä minä olen. ymmärtää että en halua juhlia perjantaisin. ymmärtää että minusta ei ole siihen. jonkun pitäisi ymmärtää, että maailmassa on kirjastoja, kahviloita ja vanhojen ajoneuvojen yhteiskokoontumisia. jonkun pitäisi ymmärtää että minä nautin kirjastoissa, kahviloissa ja vanhojen ajoneuvojen yhteiskokoontumisissa käymisestä. sen ihmisen pitäisi ymmärtää, että minä olen peruuttomasti ihastunut antti tuiskuun jo tuhat vuotta sitten ja minä, herranen aika, rakastan hänen musiikkiaan. jonkun pitäisi ymmärtää, että antti ei mitenkään vastaa yleistä makuani musiikin suhteen.

minä jaksa olla mitään muuta kuin minä. ja minua väsyttää aika ajoin erittäin paljon, ei niinkään konkreettisesti.

kiitos meeri ihanasta päivästä.

hei kaikki.
olen meeri ja varastin jeminan nickin.
baa baa.

kuvassa on kiva ystäväni datishirmujemina.

heihei. olen edelleen meeri.

yksin.

Välillä toinen kaipaa toista niin
että tekee mieli nousta korkealle,
korkeammalle kuin puiden latvat
ja antaa tuulien puhaltaa
toinen toisen luo.

seinät alkaa loppumaan kesken. meeri pelasta.