IRC-Galleria

Kukkuu luin että minun pitäisi selvitä 1500 kalorilla päivässä. Sitten laskin, että se tekee vain 65,21 suklaapisarakeksiä.

Sitten haluaisin sellaisen sade-cd:n edelleenkin.

Minä olen niitä ihmisiä, joiden jokainen päivä alkaa musiikilla ja päättyy musiikkiin. Ja välissä on sitäkin enemmän musiikkia.

Minä soitan pianoa. Minulla on omasta mielestäni hyvin, hyvin kiva nuottikansio, jossa vaihtelee sen hetkiset mielisoittokappaleet. Tällä hetkellä sellaisia ovat 1985, Patrik Isaksson, Clocks, Coldplay sekä When You Tell Me That You Love Me, Diana Ross.

Mikään ei kuitenkaan varmastikaan pitkään aikaan tule menemään Regina Spektorin Samsonin ylitse.

Viimeisimmille sivuille olen piirtänyt kymmenittäin vaikeita sointuja, joita tarvitsen harvoin, mutta kuitenkin joskus. Se kansio on oliivinvihreä, ja sen kanteen on liimattu ehkä täydellisin otos Teemu Brunilasta. Ja tietysti hänen housujensa väri sopii täydellisesti siihen vihreään. :]].

Minä myös kuuntelen musiikkia. Paljon, joskus ehkä hieman liikaakin. Rakastan herätä satunnaiseen kappaleeseen aamulla ja nukahtaa illalla Teleksin Elämäni Viimeiseen Elämäni Rakkauteen. Rakastan kuunnella siinä välissä Gavin DeGrawn More Than Anyonea, Humanen Here Comes Winteriä ja The Crashin Emptyä.

Minä rakastan elää musiikkia varten ja sen kanssa.

MASKU IHANAA. kiljuin sisäisesti kun turut, raisiot ja naantalit alkoivat näkymään tienviitoissa. :]]].

Hei,

yritän epätoivoisesti datata isän hyperpuhelimella, mutta ei tästä oikein mitään tule.

Haluaisin päästä kunnon koneelle puhumaan omien, rakkaiden ihmisteni kanssa, mutta ei siitäkään oikein mitään tunnu tulevan. Minulla olisi niin paljon asiaa, ehkä uskaltaisin viimein kertoa myös yhden tärkeän asian yhdelle kovin tuntemattomalle ihmiselle.

En muista milloin viimeksi nukuin omassa sängyssäni. Ahah, kotona käydessäkin nukuttiin asuntoautossa kun ei jaksettu sotkea sisällä asuntoesittelyiden vuoksi. Miksei kukaan muuten osta sitä, se on hyvin, hyvin kiva koti. Muttei enää meille.

Haluaisin nähdä Teean ja JohQn, mutta kun, yhyy, siitäkään ei tule mitään kun ne on siellä missä minä en. Meidän sieniretkikin on tekemättä ja koulut alkaa. Hitto.

Onneksi sentään sain datata Meerin ja Monan kanssa Linnanmäen parkkipaikalla. Ainoa wlan-yhteys koko tämän reissun aikana. Ja sitten lokit pelottelivat meitä melkein tappamalla itsensä auton katolle. Ja Meeri; "Mona, Jemina on kauhee feimi Habbossa." Ja Mona tyhjensi pullavarastot. Ja unohdin ottaa varashälyttimen pois ja voi yhyy.

Rakastan teitä ihan kamalasti.

YHYY MISTÄ SAA SEMMOSEN CD:N MIHIN JOKU KIVA IHMINEN OLISI ÄÄNITTÄNYT SADETTA.

Voi ihanaa löysin Daisyn levyn kirpparilta. Kahdella eurolla. Voi ihanaa.

Voi ihanaa löysin Humanen levyn kirpparilta. Kolmella eurolla. Voi ihanaa.

Talvi oli jo karsiintunut taistelusta. Kevät oli päässyt valtaan pitkän ja hyisen kauden jälkeen. Ihmiset olivat huomanneet muutoksen. Kukaan ei enää epäillyt kevään jo olevan täällä. Kukaan ei pelännyt talven uudestaan yllättämiseksi tulemista. Ja miksi he olisivatkaan pelänneet. Ihmiset näkivät kuinka omenapuiden kukat kilpailivat mehiläisten suosiosta. He kuulivat miten etelästä palanneet linnut lauloivat. Keneltäkään ei jäänyt kuulematta joenrannalta kuuluvat iloiset naurut.

Kukaan ei voinut olla huomaamatta kuinka koulujen oppilaat uuvuttavan koulupäivän jälkeen riisuivat koulupukujensa takit ja heittivät ne rennosti olkapäilleen. Jokainen heistä kiirehti kotiin halaamaan äitejään vain silkasta onnesta. Vaikka aamulla äidin ajatukset olisivat jokaisen mielestä olleet viime vuosisadalta, mikään ei estänyt heitä osoittamasta onnellisuuttaan. Jokainen rakasti maailmaa juuri tänään.

Eilen vielä oli televisiossa puhuttu kuinka ilmastonmuutos ja kaiken maailman kasvihuoneilmiöt pilaisivat meille niin rakkaan maailmanne alta aika yksikön. Viisaat ja itseään täynnä olleet tiedemiehet olivat kohahduttaneet teorioillaan koko maata ja ohjelmaa seuranneet lapset eivät olleet saaneet nukuttua viime yönä. Niistä kaikista teorioista ja kaavoista ei kukaan muistanut tänään mitään. Yöllinen sade oli muuttanut eilen vielä niin harmaan pikkukaupungin vihreäksi. Kaupungin huonosti palkatut tädit istuttivat perennoja puistoteiden reunoille. Kukaan heistä ei murehtinut millä rahoilla he tulisivat pysymään hengissä seuraavan kuukauden. He olivat vain onnellisia siitä, että juuri he kykkivät vehreässä puistossa istuttamassa niitä perennoja ja saivat ihmisten suupielen kääntymään entistä suurempaan hymyyn.

Tänään lihavimmatkin koulupojat uskaltautuivat ulos tietokoneiltaan moneen kuukauteen. Ostoskeskuksella kukaan koulun jalkapallojoukkueen parhaimmistakaan hyökkääjistä ei nälvinyt heitä. Jokainen tervehti iloisesti tuttujaan, eikä vielä eilen voimassa olleita eroja muistanut kukaan.

Sillä tänään kukaan ei ollut lihava koulupoika. Kukaan ei tänään ollut koulun päättäjäistanssien kuningatar. Tänään ei välitetty kenenkään kotona odottavasta taskutrumpetista. Kukaan ei kiusannut ketään tumman ihon takia. Tänään oli kevät ja tänään rakastettiin maailmaa. Jokainen tunsi sen sisimmässään, vaikkei sitä muille välttämättä myöntänytkään. Kenelläkään ei ollut mielessä mitään muuta kuin kevät ja sen mukanaan tuoma raikkaus.

Tänään kuljettiin julkisilla kulkuvälineillä. Kaupunkia kiertävät kaksikerroksiset linja-autot täyttyivät iloisista ihmisistä. Roskapussit saivat raitista ilmaa ihmisten viedessä ne kävellen muutaman kymmenen metrin päässä oleville roskalaatikolle. Kahviloissa ihmisille kelpasivat vain ne juomat, joiden valmistajien etua valvottiin. Eilinen ohjelma sai monet luopumaan savukkeistaan kuultuaan mitä ne tekevät maailmalle.

Tänään haluttiin parantaa maailmaa. Tänään parannettiin maailmaa.

voi tuitui ihanaa.