En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoittanut mitään hienoa. Hienot tekstit jäivät kesään. Kesään jolloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
Lauloin tänään Jason Mrazia kävellessäni siskoni kanssa bussipysäkiltä kotiin. Kotiin, jossa odotti valtava kasa halkoja pinottavaksi. Pinottavaksi täydellisen ympyräisiin kekoihin. Kekoihin, joissa sateen kastamat puut kuivuisivat. Kuivuisivat meitä lämmittääkseen.
'Lämmin' ei ole adjektiivi, jolla kuvata ulkona, terassilla seisovaa limonadipulloani. Limonadipulloani, jonka olen merkinnyt omakseni punaisella helminauhalla. Helminauhalla, joka välillä on ranteessani, välillä hiuksissani.
Hiuksissani, jotka kihartuivat tänään. Tänään kun oli niin kostea ilma. Ilma, jolle ei mitään mahda edes puoli pulloa hiuskiinnettä.
Hairspray on elokuva, jonka ostimme tänään sateisesta Turusta. Turusta, jossa syttyivät joulukadun valot.
Valot, joita me lähdimme varta vasten katsomaan. Katsominen kuitenkin unohtui. Unohtui ja muistui mieleen vasta puoli matkassa kotiin.
Kotiin, jossa Zac Efron valtasi pian ruudun.