IRC-Galleria

siirsin tomaattini pienoiskasvihuoneestani ruukkuun terassille
jospa se nyt lähtisi kasvamaan

äiti sanoo että kasvihuoneessa oli liian pimeää
tomaatit kaipaavat kuulemma valoa

mutta nyt kasvihuoneen mullassa on ammottava aukko
persijat menettivät ystävän

toivon että salaatit ottivat persiljan ystäväkseen
ja että persilja pitää yhteyttä tomaattiin

ehkä jonain päivänä siirrän tomaatin hetkeksi kasvihuoneen viereen
ja avaan luukun

täytyyhän niiden nyt päästä puhumaan
juoruamaan terassin asukkaista

'persijakultaseni, kuulitko jo siitä:
orvokki on kietonut oksansa ahkeraliisan kanssa'

mä aina mietin että nyt musta tulee parempi ihminen.
mutta sitten mä löydän jonkun syyn miksi se ei onnistu.
yksi päivä esim huomasin ostavani muovikassin. en kyllä enää ikinä.

juhannus on ihan älyttömän tyhmä juhla.
kokko oli kastunut eikä se lähtenyt palamaan melkein ollenkaan.
eikä se nyt niin komea olis ollutkaan vaikka ois ollut ihan kuiva.

joten eilen minä
luin
datasin
söin suklaata (sinne meni karkittomat viikot ahah)
kuvasin vähän
olin vähällä hypätä kaivoon kun tajuttiin tian kanssa asioita
kuuntelin musiikkia (ainoaa oikeaa kesämusaa on humane)

kolme (!) ihmistä toivotti mulle juhannuksia henkilökohtaisesti
eikä mitään yhteisiä facebookhyviäjusseja lasketa.

ensi viikolla aion oikeasti tehdä viimein jotain.
tai sitten luen taas koko viikon
yksi kirja päivässä tahtiin.

en tiedä.

jos on kaunis ilma raahaan johannan ja teean ruissaloon.
mutta tuskin on.
joten varmaan tyydymme taas ikean pasta-annoksiin
ja raision kirjaston musaosastoon.

ne pitää mua muuten mielipuolisena siellä raisiossa.
kun olin siellä viime viikollakin varmaan joka päivä haahuilemassa
miten ne onkaan voineet laittaa sen fantasiahyllyn just siihen tiskinsä eteen
että ihan varmaan tämmöiset sen hyllyn pitkästä aikaa uudestaan löytäneet on ihan paniikissa ja yrittää ettiä kirjojaan
ja kun kerta siellä on nykyään ne hienot lainaus- ja palautusautomaatit niin niillä kymmenellä ihmisellä ei ole mitään tekemistä enää

joten ne sitten kyttää mua joukolla kun mä pyörin ympäriinsä ja yritän löytää jotain kirjaa. uskaltamatta tietenkään kysyä niiltä apua.

vuosi sitten en vielä tiennyt susta,
ja ystävänäin oli vain johanna soma.
mutta nyt jos ois kaikki kiinni musta,
niin lahjana sulle olis robertti oma.

koska en ole taikuri yhyy
pysyy pattinssonit kotonaan.
mut heti kun joku omansa myy,
niin sen sulle ostaa lupaan.






___________________________________________
ps. oikeesti mulla oli enemmän kavereita mut ei sopinu nyt muut mun riimeihin :[[. (teea )

pps. lainasin jotain vanhaa kakkukuvaa jostain äitin partyista varmaan.

http://www.youtube.com/watch?v=QAnJvlX6Wq0 antti on aaws

tänä vuonna ei olla edes juhannuksessa kun haluan jo syksyn hah.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

Tapasin illoin sinua silloin
Alla vaahterapuun.
Tutustuttiin, ihastuttiin
Alla vaahterapuun.

http://open.spotify.com/track/5rG2ZUArIjdVTe6enpZlw7
tai
http://www.youtube.com/watch?v=RXZdCat34OI

Anna Puun 26. toukokuuta ilmestynyt levy on hieno.

Korviini kantautuu toinen toistaan kauniimpia lauluja elämästä. Niissä ollaan yksin, mutta ympärillä on silti ihmisiä. Niissä ollaan kuin pieni kukinto satojen muiden vieressä. Tiedättekö sen tunteen, toisten ympäröimänä, mutta silti yksin. Minä muistan vielä sen tunteen niiltä ajoilta kun en ollut löytänyt ystäviäni kukkaniityn toiselta laidalta. Anna laulaa kappaleissaan siitä matkasta sinne niityn toiselle laidalle - tiedämme molemmat, että se matka on pitkä.

Minulle nämä laulut kertovat myös vapauden kaipuusta. Normaalisti vapaudeksi kutsuttu tunne on kuitenkin muuttunut tietoisuudeksi siitä, että kaipaa turvaa. Toista ihmistä. Maata jalkojensa alle. Vapaus ei olekaan enää vapaana taivaan lintuja lentämistä vaan turvallisesti langalla istumista, maailman näkee kyllä sieltäkin. Ehkä juuri tämä havainto on saanut minut pitämään tästä levystä niin kovin paljon; sekin tuntuu niin omalta ajatukselta.

Puun levyssä on aistittavissa myös jotain samaa kuin vanhoissa autoissa. Vanhat autot kun ovat sellaisia, että niistä tunnistaa jo kaukaa minkä merkkisiä ja mallisia ne ovat - aivan kuten Annan äänen ja kappaleet. Nämä eivät voisi kuulua kenellekään muulle.

Uudet autot - ne koopit ja petet - ovat toki kivoja uusimpine teknisine saavutuksine ja sarjatyönä valmistettuine kuorineen, mutta kukaan ei voi väittää etteikö niistä puuttuisi sitä vanhan ajan hienoa maailmaa.

Olen niin kauhean onnellinen, että vihdoin on julkaistu suomenkielinen albumi, jonka voin huoletta rinnastaa vanhoihin autoihin.

kaksitoista ihanan pitkää minuuttia aikaa kirjoittaa kuinka ihanaa oli äsken kävellä kovin kovassa tuulessa hauskoilla kengillä kirjastoon.

11 minuuttia enää jäljellä koneaikaani. aion käyttää sen hyvin. kaiken ajan vain onnellisuuteni jakamiseen ystävilleni.

10 minuuttia - eilen illalla kun avasin huoneeni ikkunan, tuuli kovaa. kovin kovin kovaa. tuntui syksyltä kun oli niin pimeääkin. viimeisen meille johtavan katuvalon valo ei ylettynyt ikkunani alle (9 minuuttia) vaan olin yksin pimeyden ja sateen kanssa. sade tuoksui kauniille.

8 minuuttia vielä. eilen tuntui siis syksyltä. sitten aloin kaipaamaan syyskuukausia. koulua, ystäviä, sadetta, ilmestyviä nuottikirjoja ja viimeisiä hetkiä skootterilla ajoon. silloin saa pukeutua kivoihin vaatteisiin ja maailmassa on paljon enemmän asioita (7 minuuttia) rakastettaviksi.

kuka vielä ihmettelee miksi kaipaan syksyä? kesä on ehkä hienoa aikaa ja toiset pitävät vapauttaan ihmeellisenä. mutta (6 minuuttia) minä tunnen itseni enemmän minuksi kun tietää että aamulla täytyy taas lähteä kouluun, kylmän ja pimeän maailman läpi tietenkin.

5 minuuttia

4 minuuttia

3 minuuttia

2 minuuttia

nyt olen vain hiljaa ja katson ulos kun puut heiluvat kauniisti. joku haluaa tähän, tuolla se muka piileskelee hyllyn takana. olen ihan varma että kun mun piponi tupsu siirtyy turvallisesti alakertaan, sen kaksitoista minuuttinen on alkanut kauan aikaa sitten (kokemusta löytyy ahah)

1 minuutti

en enää tiedä mitä sanoa.

ehkä että rakastan maailmaa.

syksy tule jo.

minulle kuuluu hyvää.

facebook on vienyt sydämeni ja riistänyt päiväkirjamerkintäni teiltä.

alexander tulisi suomeen mutten kai pääse sinne kun sitä edeltävänä päivänä on meerin (aaw) rippijuhlat ja aion kyllä kiusata niitten perhettä sunnuntaihin saakka. joten alexander saa jäädä.

löysin tänään superkivan nuotin kun laitoin googleen vaan että "nice songs to sing". sitten olin ihan VOUU ja olin onnellinen kun maailmassa on niin helppoa löytää nuotteja ja kappaleita rakastettaviksi.

olin viikonloppuna vanhoja autoja ja vaunuja katsomassa (kts. kuva).

sitten olin mummin luona ja ne oli ihan kamalan ihmeissään kun löysin isän puhelimella kaiken tiedon mitä ne halus: "niin asusko se timo soini täällä vammalassa?" "hmm ei, sillä on kesämökki täällä." tunsin itteni kovin viisaaksi.

viimeiset kaksi päivää olen lukenut taas pitkästä aikaa ircquottei ja nauranut ihan kamalasti.

tänään olin salossa iltatorilla: hieno paita kaksi euroa, tän vuoden suosikit euro kakskyt senttiä, ylpeys ja ennakkoluulo-dvd kaksi euroa. ja sipille toin kolme tintti-dvdtä (kuusi euroa).

ja isä osti mulle metrilakua paljon nam. ja sitten söi ne ite melkeen kaikki yhyy.

nyt mulla on monta leffaa ostettuna muttei katsottuna. tuo minkä tänään ostin, corpse bride ja reign over me. vielä mä ehdin.

ensi viikolla aion sivistää itseäni jotenkin, menen vaikka sinne taidemuseon yleisöopastuskierrokselle. ah se ois niin kivaa kyllä.

ja mun täytys pikkuhiljaa alkaa väsäämään meerin lahjaa. tulee muuten kiire :[.

heippa sitten,

jemina

ps. hapankorput loppu

johanna ja tia aaaw

historian kesäkurssi on tajuton. en edes ole tajunnut miten paljon historiaa joihinkin paikkoihin voi liittyä.

valitettavasti kamera jäi tänään kotiin. jouduin penkomaan vanhoja kansioita saadakseni kuvaan tuomiokirkon.

muut lähti sieltä yhdestä museosta kotiin paljon meitä aiemmin. me jämähdettiin sinne keskiaikaosastolla rakentamaan pikkutiilistä muuria keskiaikaiseen tyyliin ja seuraava puolituntinen meni kettupelin kanssa.

johanna ja tia on kivoja.

ja hesen ranskalaiset.