sä et enää huomaa mua,sä et haluu enää
ees nähä mua,onks meijä ystävyys hajoomas,
kuka haluu rikkoo tän,en mä ainakaa.
sä vannoit et voin luottaa suhun aina,
ettet koskaan unohtas mua,etkä haluis menettää,
mä uskoin sua ja luotin suhun viel tähän päivään asti,
kunnes sun lupaukses,sun sanas alkaa kuulostaa mitättömilt.
kun sä löydät uusii ystävii,sä unohat mut, tunnetaanko me enää?
sä et oo se sama ihminen mikä olit ennen. ;s
eiks joku haluu et me ollaa ystävii?
vai ootko sä ite kyllästyny muhun?
miten kaikki menee yhtäkkii väärinpäin?
mul ois hirveesti kysymyksii mihin en saa vastaust.
mut elämä muuttuu.
siihen pitää tottuu. :p