Tekis mieli tehä jotain tosi vittumaista ja semmost mikä sattuu,mut
viiltelyy en tuu alentuu. Se on semmost teinipissis angstii,mut ei tää elämäkää
oo mitää ruusuil tanssii.VOISKO TÄT KIPUU MITENKÄÄ LIEVITTÄÄ??
Hautaan laittaa ja toiset saada itkemää.Jos saisin yhden toiveen,oisin
muuttanu mun elämän tai palannu ajas takas. Mut ei se tuu onnistuu vaik kuinka toivos.
Täytyy vaa kestää tät paskaa loppuelämä. Tää on ku kidutuskammio,ei täält pääse pois..ovet
on lukittu,seison vaa tiukasti kahleis,joista ei pääse irti vaik kuinka riuhtos,vasta sitt ku
muutun olemattomaks.kuihdun,kuolen ja taivaasee porteist käy tieni,mut silti mietin;jäis
maan päälle kaikki joita rakastan,enkä haluis luopuu iäks.Vaik mä teitä rakastan
rakastatteks te mua?? Vois täält kyl johki lähtee ja ne kaikki rakkaat mukaa ottaa,mut mitä
jos ne kaikki ei mukaa haluukkaa?.
Toisaalt vois vaa nyt peiton alle vajoo ja toivoo et siten kaikki ongelmat katoo.