Nyt tiiän et saan mun oikeen elämän takas,ku sua en nää enää rakas.
Nyt tiiän et mä pärjään yksinkin,ilman sua ja sun temppujas,jotka yks
toisensa jälkeen aina vaan satutti mua yhä enemmän.
Nyt tajuan miks mikään ei sujunu niinku oltas toivottu,ei meil ollu mitään yhteist.
Nyt ymmärrän sinuakin paremmin,miks aina katseen pois kääntäen lähdit.
Sä opetit mut rakastamaan, olemaan onnellinen ilon hetkellä, ja itkemään
surun hetkellä..
Nyt vasta kun on menettäny jotain, huomaan kuinka arvokasta se on ollu,vaik
se ei koskaan palaiskaa ni silti se säilyy meijän muistoissa ikuisesti.
Nyt Tajuan sen että voin elää omaa elämää ja mikään ei enään määräile/säätele
mun asioita ja tekemisiä,vaik sydän pirstalein ei voi elää oikeeta elämää,
Kyl tää silti tuntuu siltä et saisin oman elämäni takasin.
Ja kerrankin voin kiittää siitä sinua.<3