Päivä hurahti kuin pysäkinväli linja-automatkalla. Ihminen voi kokea kummallisia asioita ja samalla olla niin omissa haaveissaan, ettei tajua ympäristönsä täydellistä kaaosta. Matkakuume on nimittäin sellainen tauti johon ei lääkettä löydy (tai paskat kaikkeen löytyy)... Huomenna se sitten tapahtuu London Calling (on muuten ihan hyvä POP-biisi, eipä sekoiteta noita brittejä tuohon varsinaiseen punkkiin).
Hiukset tuli tosiaan tänään typistettyä vähintäänkin porvarilliseen muottiin, mutta pitää muistaa pitää ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä ja muita kliseitä. Aika radikaali oli tuo muutos kuitenkin kun nyt ihan papista kävisin. No, onhan Saatanallakin omat kardinaalinsa.
Juuri saunasta tulleena voin vannoa, että tuo kansallinen höyryhuone on mitä mainion paikka pienelle löylymeditaatiolle. Mitäs sitä pitempään jaarittelemaan, on lääkkeidenoton aika, ja sitten piakkoin vaeltelemaan unien aavikolle. Ja kuten lapsellisena tapanani (pohjautuu 12-vuotiaana aloittamiini päiväkirjoihin) tapanani on laitan loppuun vielä pieni aforismi:
-Me olemme kaikki murhaajia ja prostituoituja - riippumatta siitä, mihin kulttuuripiiriin, yhteiskuntaan, luokkaan tai kansakuntaan kukin kuuluu, riippumatta siitä, kuinka normaalina, moraalisena tai kypsänä kukin itseään pitää.-