IRC-Galleria

Päivä tuli ja meni, niinkuin ne usein tuppaavat tekemään. Kun vielä saisi jonkinlaisen järkevän aloituksen näille kirjoituksille niin parempi olisi... Tuli treenailtua suhteellisen ahkerasti tuota soitantopuolta ja nähtyä nälkää päivän verran. Mielenkiintoinen trippi tuo alhainen verensokeri. Bussilakko sotkee asioitani jäädyttämällä perseeni bussipysäkille. Odottelin mummomellakkaa siinä pysäkillä, niin paljon noita suorakulmia löytyi manailemasta lakon ankeaa arkea. Huomenna on sitten syntymäpäivä, eikä tunnu juuri miltään, kun ikää karttuu, mutta pää tyhmentyy. Onneksi on tuo oma rakkain, joka saa päivät näyttämään visuaalisesti ja emotionaalisesti (kuten Jari Sarasvuo asian ilmaisisi) paremmilta. Putkiremonttievakko jatkuu ja matkakuume Lontooseen kasvaa yli sallitun rajan. Kohta nukkumaan tavoitteena päästä syvemmälle unien porttien läpi.

Smoke everything you can
Including your pubic hair
-Yoko Ono-

Väsymyksen näivertämä ruumis kaivautuu sängystä ja ryhtyy pohtimaan eilistä. Mitä tapahtui? Oliko todellisuus sitä miltä se näytti? Kahvilassa tuli tavattua yllättäen tuttu, jota on hieman vaikea ottaa vakasvasti ja lääkärisedälle tuli juteltua mukavia. Mutta mitä helvettiä? Tässä vaan odotetaan, että tulisi perjantai ja pääsis London Cityyn. Kaipa Hector, tuo lihava mies, joka kuvitteli olevansa Ziggy Stardust oli oikeassa laulaessaan Perjantai on mielessäin.

Tänään on vuorossa ilmeisesti ankaraa musiikillista harjoittelua äänijänteitä apuna käyttäen. Mutta siihen asti taidan siemailla lonkeroani ja odotella mielenkiintoisia matkoja hullujen täyttämässä maailmassa.

PS. Ja harras teini-ikäistasoinen toiveeni olisi että rastahipit tunkisivat bongisa peräaukkoihinsa.

Asiahan on nyt sillä tavoin, että ollaan rakkaan avovaimoni kanssa evakossa vanhempieni luona johtuen inhottavasta tuhosta, joka vallitsee kodissa kullan kalliissamme (putkiremontti). Pompin kuin sähköjänis ympäriinsä, sillä perjantaina maaginen lentokone kuljettaa meidät svengaavaan lontooseen. Pitäis varmaan purkaa tätä ylimääräistä energiaa ja polttaa vaikka parin hipin talot:) No päivää on vielä edessä enemmän kuin tarpeeksi, joten kaipa sitä ehtii purkautua vielä monin tavoin. Turn on, Tune in, Drop out.

Kaipa minut tänne johti tänään kirjautumaan tuo kosminen skitsofrenia, joka tuntuu vaivaavan kaikkia sukupolvemme lapsia. Elektroniikka pitää meidät erossa todellisesta todellisuudesta, joka huomattavasti epämiellyttävämpi kuin meitä ympäröivä harmaa todellisuus. Eipä haittaa. Matkalle lähdetään ja parannutaan ihmisinä päivä päivältä. Pitää miettiä mitä sanoisi, jottei kaikki hukkuisi naurettaviin ylisanoihin. Siihen asti.

Kauniita unia, parempia painajaisia.