IRC-Galleria

Tasainen on päivä todella ollut ja mielikin sillä samalla radalla. Pieni retki maantiekahvilaan tuli tehtyä ja uusia juonia punottua. On asioita joita ei saa jakaa ei suureen ääneen varsinkaan. Otetaan esimerkiksi henkilö X, joka tänään avautui erektio-ongelmistaan kahvilan pöydässä.
Käytöstavat oi nuo kultaiset ajat minne olette hävinneet. Tämä alkaa olla kirjoitus, jossa on hyvin merkillinen tunnelma. Kun kaikki menee tasaisesti ei kerrottavaa liioin ole.

-Kun veljes kanssa leivän jaat sen loppuessa naamaas saat veljeltäs kunnon potkaisun-

Tultiin tosiaan tuolta Englannista muutama päivä ja täytyy vain todeta, että oli mahtava trippi. Kokemukset vain paisuvat kaleidoskooppimaisiksi kuviksi kun niitä muistelee.
Täällä Suomessa on nyt sitten kylmää ja tylsää, kuten arvata saattaa. Näin mielisairaanakin ymmärrän, että oli suuri virhe esi-isiltämme vaeltaa tähän pohjolan kolkkaan. Muutimme asianhaarojen pakottamina vaihteeksi avovaimoni vanhempien luokse pois omien siittäjieni luota. Turhia pohdiskeluja harjoitetaan ja itseään lääkitään. Kyllä huominen on parempi ja muuta roskaa.
Treenaamaan pitäis oman bändin kanssa päästä ja trubaduurisysteemejä harjoitella. Sairasloma senkun jatkuu. Eipä tule mieleen muita asiota korvasta lävistetyltä mieheltä.

-It´s alive-

Ihanaa aikaa Lontoossa on vietetty ja edelleen vietetaan. Omituisissa paikoissa on kayty ja viela omituisempia asioita tehty. Eipa ole ikava suomeen. Vaikea edes selittaa kaikkea mita on tapahtunut, joten enpa taida edes vaivautua aloittamaan.
Kokemukset ovat suuria spiraaleja, joiden kasittaminen tulee viemaan viela pitkan aikaa. Lontoo kuittaa ja lopettaa, Suomessa tavataan.

-Thou what you whilt-

Tänään on päivä jolloin halpalentoyhtiö kuljettaa meidät Lontooseen. Hypin jännityksestä ja koetan jäsennellä ajatuksiani tulevaisuutta ajatellen. Edessä on paljon, paljon, paljon. Jännitys hävittää järkevät ajatukset päästäni, joten on helpompi vaikka kirjoitella vapaista oravista, jotka oravoivat pitkin maita ja mantuja vailla huolen häivää.
Pääasiassa tässä kai täytyy säätää kaikkia viimehetken matka-asioita koko päivä, niin ettei sitä itseään ainakaan kehtittämään pysty. Olisi kiva päästä jo siihen 4-vuotiaan tasolle. Valtakuntani tuntuu kovasti hössöttävän ja lässyttävän ohjeitaan (hyvää tarkoittaen, totta kai). Eipä mieleeni nyt enempää tulekaan paitsi Lontoon vaate-, kirja-, levy- ja tilpehöörikaupat. Palataan asiaan kun sitä on.

-Let me be the sugar in your tea-

Päivä hurahti kuin pysäkinväli linja-automatkalla. Ihminen voi kokea kummallisia asioita ja samalla olla niin omissa haaveissaan, ettei tajua ympäristönsä täydellistä kaaosta. Matkakuume on nimittäin sellainen tauti johon ei lääkettä löydy (tai paskat kaikkeen löytyy)... Huomenna se sitten tapahtuu London Calling (on muuten ihan hyvä POP-biisi, eipä sekoiteta noita brittejä tuohon varsinaiseen punkkiin).
Hiukset tuli tosiaan tänään typistettyä vähintäänkin porvarilliseen muottiin, mutta pitää muistaa pitää ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä ja muita kliseitä. Aika radikaali oli tuo muutos kuitenkin kun nyt ihan papista kävisin. No, onhan Saatanallakin omat kardinaalinsa.
Juuri saunasta tulleena voin vannoa, että tuo kansallinen höyryhuone on mitä mainion paikka pienelle löylymeditaatiolle. Mitäs sitä pitempään jaarittelemaan, on lääkkeidenoton aika, ja sitten piakkoin vaeltelemaan unien aavikolle. Ja kuten lapsellisena tapanani (pohjautuu 12-vuotiaana aloittamiini päiväkirjoihin) tapanani on laitan loppuun vielä pieni aforismi:

-Me olemme kaikki murhaajia ja prostituoituja - riippumatta siitä, mihin kulttuuripiiriin, yhteiskuntaan, luokkaan tai kansakuntaan kukin kuuluu, riippumatta siitä, kuinka normaalina, moraalisena tai kypsänä kukin itseään pitää.-

Herää aikaisin, syö mysliä, juo kahvia, polta tupakkaa ja valmistaudu päivän hehkeisiin haasteisiin. Hölöpötihölpötihömhömhöm. Joka tapauksessa tänään pitäisi mennä parturiliikkeeseen leikkauttaamaan hiukset ja sen jälkeen käväisemään rakkaalla työpaikallani, jolta olen ollut sairaslomalla jos ties kuinka monta viikkoa.
Uneni eivät kehity. Herätessäni tunsin kuinka olin yön aikana vaipunut niin syviin sfääreihin, ettei niistä kertominen onnistu sanoin, piirroksin tai muusiikin keinoin. Vakavasti tässä harkitsen oman unimagiani luomista agnostiseen arkeeni.
Pannukahvi on hyvää ja aamu on toistaiseksi pitänyt sisällään vasta yhden paranoidin kohtauksen, joka tosin alkaa jo hiipua ja menettää merkitystään. Suapi nähdä mitä päivä ja ilta tuovat tullessaan.

No, eihän elämästä selviä hengissä.

Voi noita virallisia tilaisuuksia. Kun isoäiti tulee kylään pitää pistää tupakit pois ja piiput piiloon. Käyttäytyminen hienostuneissa sosiaalisissa tilanteissa ei tunnu olevan parhaita puoliani. Joka tapauksessa virallinen juhlatilaisuus sujui ihan mukiinmenevästi ja lahjatkin miellyttivät pientä sieluani.
Päivällä tuli sitten käytyä Danten Infernoa muistuttavassa asunnossamme ja tehtyä matkavalmisteluja Englantia varten. Levyostoksiakin tuli lahjakortilla hankittua. Tämä taitaa olla sitä tylsää porvarillista paskaa, joka ei jaksa oikein kiinnostaa ketään.
Omassa maailmassani en saanut oikein kiinni mistään ajatuksen jyvästä eivätkä viimeöiset unetkaan tuoneet mukanaan uusia portteja psyykkeeni ulottuvuuksiin. Ehkäpä tänä yönä tähdet näyttävät parempia kuvia aivojeni sopukoille.
Pientä riitelyäkin tuli harrastettua ja siinä samalla pohdittua omaa maailmankuvaa ja kiinnostuksenkohteita. Olenhan sairaan terve mies, joka kaipaa vain pieniä paloja ymmärrystä. Kukapa meistä ei (no hyvä on suurinta osaa ei kiinnosta paskaakaan muu kuin syöminen, nukkuminen ja nussiminen). Hieman individualistista egoismia kehiin siis.
Pitäisi aloittaa prosessi, mutta avaimet ovat vielä kateissa.

-Fuck Armageddon, this is Hell-

Tänään sitten pitäisi juhlistaa sitä, että on tähän maailmaan pillusta putkahtanut. Kyllähän se tavallaan on ihan mukavaa, jotenkin vain tuo lapsuuden hohto näistä asiosta on kadonnut (vaikka muuten olenkin 3-vuotiaan tasolla). Herääminen on aina yhtä tuskallista, mutta tänään sentään lahjottiin sängystä ylös. Edessä on korrektia syntymäpäiväkäyttäytymistä ja käytännön asioitakin pitäisi hoidella. Mikä kosminen sekasotku. Eiköhän tästäkin mukavan turta päivä sukeudu (on sentään rakkaudella höystetty). Tapaamisiin.

Syntymäpäiväruuista tuli mieleeni, että en ole kasvissyöjä, koska pitäisin eläimistä, vaan koska VIHAAN kasveja.

Päivä tuli ja meni, niinkuin ne usein tuppaavat tekemään. Kun vielä saisi jonkinlaisen järkevän aloituksen näille kirjoituksille niin parempi olisi... Tuli treenailtua suhteellisen ahkerasti tuota soitantopuolta ja nähtyä nälkää päivän verran. Mielenkiintoinen trippi tuo alhainen verensokeri. Bussilakko sotkee asioitani jäädyttämällä perseeni bussipysäkille. Odottelin mummomellakkaa siinä pysäkillä, niin paljon noita suorakulmia löytyi manailemasta lakon ankeaa arkea. Huomenna on sitten syntymäpäivä, eikä tunnu juuri miltään, kun ikää karttuu, mutta pää tyhmentyy. Onneksi on tuo oma rakkain, joka saa päivät näyttämään visuaalisesti ja emotionaalisesti (kuten Jari Sarasvuo asian ilmaisisi) paremmilta. Putkiremonttievakko jatkuu ja matkakuume Lontooseen kasvaa yli sallitun rajan. Kohta nukkumaan tavoitteena päästä syvemmälle unien porttien läpi.

Smoke everything you can
Including your pubic hair
-Yoko Ono-

Väsymyksen näivertämä ruumis kaivautuu sängystä ja ryhtyy pohtimaan eilistä. Mitä tapahtui? Oliko todellisuus sitä miltä se näytti? Kahvilassa tuli tavattua yllättäen tuttu, jota on hieman vaikea ottaa vakasvasti ja lääkärisedälle tuli juteltua mukavia. Mutta mitä helvettiä? Tässä vaan odotetaan, että tulisi perjantai ja pääsis London Cityyn. Kaipa Hector, tuo lihava mies, joka kuvitteli olevansa Ziggy Stardust oli oikeassa laulaessaan Perjantai on mielessäin.

Tänään on vuorossa ilmeisesti ankaraa musiikillista harjoittelua äänijänteitä apuna käyttäen. Mutta siihen asti taidan siemailla lonkeroani ja odotella mielenkiintoisia matkoja hullujen täyttämässä maailmassa.

PS. Ja harras teini-ikäistasoinen toiveeni olisi että rastahipit tunkisivat bongisa peräaukkoihinsa.