"no matter how much i try... miracles won't happen."
.
.
.. ;_______;;
okei okei, jos vaikka kokoaisin itteni nyt tässä pikkuhiljaa...
mut siis, uskalsin kattoa ton viimein. okei, se ei ollu niin paha kun ois voinu olla, ja kusi monin paikoin mut... helvetti. tulipa taas todistettua et ryo on ihan helvetin hyvä näyttelemään. samoin yamada.
ok homma vähän kusi. en päässy jotenki keisuken hahmoon sisään ollenkaa, ku kaheksan vuotta kulki hyppien ja liian nopeesti. ja ryo ei oo hirveen uskottava 15-vuotias..................... ok ok se oli vaan pikkuhetken nii nuori siin mut kuitenki... yamada myös ja ylipäätää se et menee vittu kaheksan vuotta ja porukka on iha samannäkösii............
mut täs oli pari ihan helvetin hienoo kohtausta.
...se kun keisukel naksahti ja se lähti sieltä sairaalasta omin luvin kotiin, ryntäs huoneeseensa ja alko riehua siellä. siin vaihees tuli pienimuotonen kunnioitus ryon näyttelijänlahjoi kohtaan. oikeesti jätkä hajottaa ikkunan, paiskoo tavaroita ja lopulta päätyy lyömään äitään ja--- D: siit näky se tuska niin hyvin.
ja sit ku yuji (keisuken pikkuveli) halas sitä väkisin ja hitto ;__________; YAMADA MIKS OSAAT. mut hitto rakastin sitä kohtausta. ne kaks näyttelee liian hyvin yhessä.
ja sit se ku keisuke yritti tappaa ittensä. ...se oli oikeesti niin helvetin säälittävä yritys. ihan vitun säälittävää. sillee --- siit jäi nii se fiilis, tajus kui alas se on vajonnu ittensä kanssa. ahistavaa.
oli se kattomisen arvonen.
...vittu mulla on joku tearjerker-päivä tänää. katon kohta budo no kin, ku en oo koskaa nähny ja piti kattoo se varmaa HEHEHE vuos sitte..........
mut sitä ennen vois ottaa niit kuvia tai tanttu tappaa mut. ...ja palautua tästä fiiliksestä ;_____;