IRC-Galleria

Askartelin eilen joulukortteja. Sain aikaseks viis, niistä tuli ihan kivoja. Ja kissalapsi autto. Sit koitin häitä ajatellen saada väkerrettyä sellasia Varaa päivä -kortteja, mut se ei onnistunu sit ollenkaan. Täytyy kokeilla uudestaan vaikka viikonloppuna, jos saisin jonkun uuden idean. Oon vaan koittanu kotona häärätä koko ajan jotain, etten ihan täysin vaivu murehtimaan kissaa. Vaik tietysti sitäkin täytys tehdä. Kai sillekin on sit oma hetkensä.

Näin eilen kaupungilla yhden ystävän. Tuli ihan hyvä mieli, kun ehdittiin vaihtaa pari sanaa.

Lauantaina tulee kans ystäviä kylään. Me ajateltiin, et jos paistais pienen kinkun ja tekis jotain muuta pientä joulusyömistä. Ja mä ajattelin leipoo pipareita. Tosin taidan olla ekan erän kans sen verran laiska, et teen valmiista taikinasta. Joulujoulupiparit teen kyllä sit ihan ite. Nyt ei ole aikaa, enkä oikein kyllä jaksakaan. Tänään puhuttiin menevämme saunaan, mut en tiiä pystynkö.

Ahdistaa. On hankala olla. Mut kai tää täst.

Eilinen ilta meni suht hyvin. Otettiin päiväunet. Kissalapsi kaipasi hoivaa. Mua ei enää itkettäny, ja oli sellanen olo, et voin hengittää. Ei tarvii enää jännittää ja pelätä Mannen puolesta. Pystyn ajattelemaan tätä koko hommaa niin positiivisesti kuin se tässä tilanteessa on mahdollista. Tehtiin kaikkemme Mannen auttamiseksi, ja vaikka näin ikävästi kävikin, se oli ainoo oikee ratkasu. Tilanteen huomioonottaen asioita ei olis voinu hoitaa tän paremmin eikä Mannea olisi voitu hoitaa yhtään paremmin, ja nyt Manne on jossain paremmassa paikassa, missä se on voimissaan eikä tunne kipua. Tietysti on sitä ikävä ja olo on haikea, mutta tärkeintä on, että me P:n kanssa tiedetään toimineemme just niin kuin olis pitänytkin. Eilen mun olis tehny mieli katsoa vanhoja kuvia Mannesta, mutta sen aika ei varmaan ole ihan vielä. Juttelin eilen illemmalla vielä äidin kanssa ja soitin siskollekin. Puhuttiin pitkään. Ja oli hyvä, että tuli taas kertaalleen käsiteltyä viime päivien tapahtumat. Kyllä tää tästä.

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.

Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

- Kirjoittaja tuntematon -

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

~~~~~*~~~~~

Taivaskissa

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne toisinaan.

- Kaarina Helakisa

~~~~~*~~~~~

Ell klo 8:30. Kissa oli aivan nuutunut. Autossa se itki vähän, eläinlääkäriin päästessä se alkoi myös täristä. Odotushuoneessa kopasta kuului pientä miukumista. Lääkärin pöydällä Manne liikkui varmaan enemmän kuin koko viimeisen vuorokauden aikana yhteensä. Viimeisillä voimillaan.

Kissan ruumiinlämpö n. 33 astetta. Reilusti alilämpöä. Eläinlääkäri sanoi heti, että ennuste on erittäin huono. Se sano, et voidaan ottaa verinäyte, josta nähdään munuaisarvot. Se helpottaa päätöksen tekemistä, vaikka hän oli sitä mieltä, et eniten kissaa auttaa se, että se nukutetaan ikiuneen. Vasemmasta etukäpälästä ajettiin vähän karvaa pois ja koitettiin saada suonta näkyviin. Verenpaine oli niin alhanen, että verta saatiin vaan tippa. Enempää ei edes yritetty. Sillä oli alkanu silmät painua kuoppiinsa, kun syömättömyyden takia se oli alkanu käyttää omaa rasvakudostaan saadakseen energiaa. Raukka häilyi tajuttomuuden rajamailla. Lääkäri sanoi, että sillä ei kuitenkaan todennäköisimmin ole kipuja, koska sairaana kissa erittää ketosiinia vereensä, ja silloin kipukynnys nousee. Keho tietää, että kaikki ei ole hyvin ja se suojelee itse itseään. Päätettiin, että kissan on aika lähteä.

Ensin se sai nukutuspiikin. Elintoiminnot oli niin hitaat, että nukahtaminen kesti jonkun aikaa. Sitten se sai viimeisen piikin. Kissan jalat liikkuivat vähän, kuulemma normaalia, että lihakset vähän elää omaa elämäänsä. Lääkäri kuunteli stetoskoopilla sydäntä pitkään, me P:n kanssa siliteltiin Mannea koko ajan. Mä itkin ihan hillittömästi ja P piti musta kiinni. Lääkäri sanoi sitten, että kissa nukkuu unta, josta se ei enää herää, nyt sen on hyvä olla. Se puhu niin kauniisti, et meinasin itekin kuolla siihen paikkaan.

Sovittiin, että jätetään kissa lääkäriin, josta se huomenna haetaan tuhkattavaksi Raumalle. Nyt tiedän, mihin se menee. Ja tiedän, että se asia hoidetaan, eikä mun tarvii huolehtia. Onneks kotona on vielä silti elämää. En vois kuvitella pahempaa kuin sen, että ainoa kissa olisi poissa ja talo ihan hiljainen. Itselle tämä on kaikista vaikeinta. Eläimillä on toisensa, ja Mannen kivut ovat poissa.

Onneks on P. En mä tiedä, mitä tekisin täs maailmas ilman sitä.

Ihmiset on ollu niin ihania. Isä tuli tänään kävellen käymään meillä. Äiti kävi tos iltapäivällä. P:n kaveri lupas rukouksessaan muistaa Mannea. P:n vanhemmat on toivottanu jaksamisia. Samoin pari kaveria ja muutama nettituttukin. Kiitos kaikille.

Kissa oli vaihtanu taas unipaikkaa. On uupunut, mut reagoi silittelyyn vähän. Mut vaan tosi vähän.

Itkin tos varmaan tunnin. Nyt se kaikki vaan tuli ulos.

Kissan kylkee on käännetty kertaalleen. Ikenet näyttää siniharmailta edelleen. Saa nähdä, muuttuuko väri lainkaan. Nyt kissa oli ite vaihtanu unipaikkaa, ku käytiin kattomassa. Hengittelee vähän paremmin ku aamupäivällä, mut nyt oli taas niin uupunu, et ei jaksanu reagoida oikein mihinkään. P kävi tossa tunti sitten kurkkimassa ja sillon oli korvat heilahtanu, ku ovi kävi ja muutenki kissa oli vähän valppaampi. Ei antanu esim. pidellä suuta. Annetaa sen edelleen huilia vaan. Yöllä vois ainaki kerran käydä kattomassa vointia. Jos käykin niin, että tulee joku kriisitilanne, ni on ainaki ite käyny kattomassa eikä tarvii surra sit sitä, etteikö olis huolehtinu.

Semmonen tilanne, et ei voi, ku odotella. Toivottavasti kissa jaksaa huomiseen, että päästään verikokeelle ja uuteen nesteytykseen.

Päivystyksessä käytiin tossa puolilta päivin. Manne sai antibioottia, kipulääkettä, kortisonia ja nestettä. Se rauhotettiin rakon tyhjennystä varten ja sai vielä kaks herätyspiikkiäki. Melko heikko happi oli ja on edelleen. Eläinlääkäri meinas, että ekat puol tuntia on kriittiset ja siitä on nyt selvitty. Olis ihan tärkeetä päästä huomenna otattamaan verinäytteet, että saatais selkee ennuste. Jos munuaiset on tosi tulehtuneet, niin pitää päästää kissa kärsimyksistään. Mut vielä ei lääkärisetäkään kaikkea toivoa heittänyt, kun ei tosiaan sisäelinten tilasta oo tarkempaa tietoa. Kissan pitäis eläinlääkärin mukaan piristyä tässä seuraavien parin tunnin aikana. Mut annetaan sen kuitenkin olla rauhassa vaan, ettei se rasitu turhaan. Ei tarvii nyt pakkojuottaa eikä pakkolääkitäkään. Se kouristi ja ulvo tuolla pesuhuoneen lattialla reilu tunti sitte. Ajattelin, et siinä meni. Ei onneks kuitenkaan. Sen jälkeen se hengitteli reippaammin ja nyt se on suht levollisen näkönen. Hengittelee hiljalleen. Ell sano, että sydänäänet ja keuhkot kuulosti ihan hyviltä. Nesteytys sai verenkierron kiihtymään ja sai toksiinit (urean) liikkeelle myös, et se aiheutti sen kouristuksen. Meidän pitää nyt sitte vaan käydä välillä kattomassa, että hengittääkö se vai ei, ja aamulla varata aika mahd. nopeesti nesteytykseen.

Nyt on kaikki voitava tehty, ja toivotaan, että kaikki käy hyvin. En mä jaksa edes kirjottaa enempää.

Kissalapsi tukee mua. Ja kiitos teille muilleki, jotka ootte ollu hengessä mukana.

Kissa tosi huonona. Äiti kävi kattomassa sitä päivällä ja sano, et näyttää ihan siltä, et ei tiedä selviääkö se tästä vai ei. Ihmettelin vähän, ku aamulla Manne oli ihan suht reippaan olonen, istuskeli saunassa, kun käytiin kattomassa ja kuljeskeliki vähän. Mut nyt se oli ihan niinku taju kankaalla. Kävely oli vaikeeta, juominen ei onnistunu, se vaan makas reporankana kyljellään. Annettiin sille lääke ja sokerivettä. Jouduin taas pesemään melkein koko kissan, ku se oli ihan kusinen. Kuivateltiin tossa kodinhoitohuoneen lattialla föönin kanssa, se kehräs hiukan, vaikkei ilmeisesti pitäny föönauksesta kauheemmin. Sit se lähti hoippumaan kohti juomakuppia. Nuupahti siihen, ei saanu juotua, se koitti mennä maate ja laitto vahingossa tassunsa sinne vesikuppiin. Sit se kellahti kyljelleen. Mä tietysti hätäännyin ja itkin hysteerisesti hetken. P onneks sai mut rauhottumaan, ja tajuamaan, et ei oo aika itkee, vaan pitää yrittää auttaa kissaa. Annettiin toinen ruiskullinen sokerivettä, pari ruiskullista ihan pelkkää vettä ja yks ruiskullinen kermaa. Toivottavasti on kyse vaan nestehukasta. Antibioottikin voi väsyttää. Täytyy yön aikana käydä varmaan pari kertaa tarkistamassa tilanne ja antaa sille vettä. Oli sillä silti sen verran voimaa, että äkäsesti vastusti pakkojuottamista. Ja äsken sitten vähän vaihto unipaikkaa ja asentoaki.

Toivotaan parasta, pelätään pahinta.