IRC-Galleria

Vähän ehkä ahistaa, kun tekis mieli ulos ja tekis mieli tehdä kaikenlaista täällä kotonaki, mutta pakko silti vaan enimmäkseen löhötä. Huomaa heti, ku on enemmän jalkeilla. Enää ei ala huimata tai muuta, mut alkaa vaan uuvuttaa tosi nopeesti. P komentaa mua lepäämää joka välis, ja omasta mielestäni en juur muuta tee ku makaan sohvalla. Vähä olin silti onnellinen eilen aamulla, ku jaksoin olla hiukan pidempään pystys: vietettii typyn kans laatuaikaa. Aamutoimien jälkee vähä hierottii vauvaöljyy ja seurusteltiin tuol hoitopöydällä :) Ja viime yönä hän yllätti nukkumalla ensin puolesta yöstä aamuviiteen ja sitte vielä ruuan jälkeen kuudesta kymmeneen!

P tilas meille KitchenAidin vohveliraudan tos kohta pari viikkoo sit. Se on haaveillu siitä jo iät ja ajat. Eilen hän tekasi sillä ekat vohvelit, ku meil oli vieraita käymässä. Aika komioita tuli! Taikinassa oli banaania ja vadelmia. Sit pitäis kokeilla tehdä omenaisii vohveleita, kun meil on viime vuotista omppua vielä pakastimessa. Sit tietty jotai suolasta versioo vois kokeilla kans.

Koira alko eilen illalla ontuu vasenta etujalkaansa. Siinä ei näkyny mitään jälkiä eikä se aristanu sitä painellessa. Yllättäen tollaset tulee aina v-loppuna! Ajateltiin, et seuraillaan vähän tilannetta ja nyt se onki jo tänään kävelly vähän paremmin, mut jos ei huomenna ala olla liki normaali, niin pitää varmaan kysästä päivystyksestä ohjeita tai käydä näytillä. Kissalapsi on kyl onnekseen säästyny ylitsevuotavalta rakastamiselta, kun koira ei oo jaksanu koko aikaa juosta sen perässä :D

Olo alkaa voimistua hissukseen. En vieläkäön jaksa päivän mittaan kauheasti häärätä, kun tulee jo heikko olo, mutta yleisesti ottaen on parempi fiilis kyllä. P on ollu niin ahkera ja huolehtinu kotihommista. Mul on jopa vähän huono omatunto tästä pelkästä makaamisesta, mutta pakko vaan levätä, ei auta muu.

Sunnuntaina olis luvassa sukulointia. Toivon mukaan päästään osallistumaan. Ois niinku isän synttärit, siskon läksiäiset, mun synttärit (vähän etukäteen) ja tietty juhlistetaan myös Tyynen syntymää :)

Tuli pieni sairaalareissu tähän väliin. Niinku ny ei olis jo tarpeeks tapahtunu kaikkee jännittävää.

Eilen ekaa kertaa elämässäni
- matkustin ambulanssissa
- olin tiputuksessa
- olin nukutettuna
- olin kirurgisessa toimenpiteessä

Puuh. Pukkas melko hurjan verenvuodon ihan puskista eilen keskellä päivää. Hb laski muutamassa tunnissa 120 -> 96, tänään aamulla oli 92, vaikka sain kaks pussillista punasoluja. Vähän vielä on onho olo, mutta pääsen just kohta sairaalasta kotiin.

Säikähdyksellä onneks selvittiin. Nyt ei enää uusia ylläreitä, kiitoooos!

Toinen kokonainen päivä kotona. Tyyne on niin kiltti vauva kuin vain olla voi. Syö, nukkuu ja ihmettelee maailmaa :) Mun taisteluvammat on ollu pari päivää aika kipeet, et liikkuminen tekee vähän häijyä, mut muuten menee mukavasti.

Kevyt baby blues ehkä meneillään kyllä. Nimimerkillä pillitin eilen puoli päivää ihan kaikelle ja silmät on turvoksissa edelleen. Taitaa kuulua asiaan kuitenkin.

Eläimet on ollu onnellisia, kun mä oon ollu kotona ja Heku etenkin on ottanu tilanteen tosi hienosti. Elvis on pysytelly turvallisen välimatkan päässä vauvasta ja kissalapsiki on antanu tilaa, vaikka se on rapsutuksiakin käyny kerjäämässä.

Ulos tekis niin mieli! Ehkäpä sit parin päivän päästä, jos pääsee hiukan paremmin liikkeelle :)

Tyyne-Typykkä sai kotiinlähtöluvan ja hurmasi lastenlääkärin hienolla hopeanvaalealla tukallaan :) kunhan P pääsee töistä, se tulee meitä hakemaan. Siihen asti nautin siitä, että täällä osastolla on ruokaa tarjolla koko ajan :D

Äiti ja sisko meni vielä meille siivoomaan, että on sitten kiva mennä kotiin. Niinku meillä ny kovin likasta olis... mut enivei, ihana ajatus!

Kyllä mä niin kaipaan jo omiin nurkkiini olemaan. Ja on ikävä eläimiäki :)

Jos hyvin käy, niin huomenna päästään kotiin. Meil on ainaski kaikki sujunu tosi hyvin niin sen puoleen en tiedä, miks ei päästäis pois. Vauvallakaan ei oo mitään, miks sitä pitäis täällä osastolla seurata. Mä oon paria taisteluvauriota lukuunottamatta oikeinkin hyvävointinen.

Aika tääl käy pitkäks!

Aikamoisena pikatoimituksena hän sitte lopulta tuli. 4160g ja 51cm, vaalee tukka ja kaikki! :)

Ommul mukavempiki olo joskus ollu, mut kestettävis tää vielä on. Varmaan kohta lääkettä naamariin, että saan vähän nukuttua. P lähti kotiin nukkumaan, ku ei tääl synnärillä saa hengailla enää tähän aikaan.

Maailma on nii pieni, iltavuoron kätilö oli ala-asteen luokkakaverin äiti :)

Kynnet tuli huollatettua, kyllä nyt kelpaa! Kävin samalla toimistolla moikkaamassa työkavereita ja sit käytiin P:n kans lounaalla. Lopuks käppäilin vielä Sokokseen kattoon, et oisko siellä vielä mansikoita, mut ei ollu. Yhyy. Otin sitten vadelmia. Ja nektariineja. P oli ostanu lauantaina persikoita, mut jostain syystä ne homehtuu käsiin, en tajua. Ihmeellistä!

Vetäsinki tossa sit varmaan liki parin tunnin päiväunet kaiken kulkemisen jälkeen. Eikä ihme, et väsytti, en muista koska täs viime viikkoina olisin noin pitkään ollut liikkeellä. Nukuin kyl taas aamuyönki vähä huonosti jostain syystä. Varmaan jotenki kieros, ku hartiat oli ai-van jumissa herätessä.

Mul jäi leffaki kesken, ku alko nukuttaa. Pitää ehkä kohta kattoo se loppuun. Tällä kertaa sentään tajusin ajoissa pistää telkun kii, etten vaan alkanu kuorsaa ja leffa ois pyöriny loppuun asti :)

Huamenna ois taas neuvola.

Terassin kansiosa alkais olla valmis. Nyt siihen sitten kaivattais vähän kalusteita. Tarvis vähän kyttäillä noita syksyn alennusmyyntejä, jos niist löytyis joku hyvä setti. Eilen käytiin Maskussa kattelemassa, kun oli kesäkalusteet puoleen hintaan. Sit ne ei suostunu myymään meille (rikkinäistä) esittelykappaletta, koska ehjiä oli varastossa vielä niin paljon :D No, se nyt oli vasta eka kauppa ja muissakin ois tarkotus käydä kattoos, mut iha hupaisaa. Joo ei me myydä!

Olossa kyllä huomaa, et eilen oltiin vähä kulus. Aika väsy on ollu tänää. Onneks oonki saanu köllii sohvalla ihan kaikes rauhassa ni ei täs mitään valittamista oo. Mul ois ylihuomenna kynsihuolto aamulla. Mä epäilen, et se on aika hyvä keino saada tää tyyppi syntymään... sovittu meno tiettyyn aikaan ni varmana alkaa tapahtua!

Mut millai sitä ny lainkaan taas saa aikansa kulumaan, ku puoliso menee töihi? Tää viikonloppu on ollu jälleen kerran niin kiva, ku on ollu enempi yhteistä aikaa, vaikka se on tota terassiaki naputellu.