IRC-Galleria

Hahhah. Silimät menee vallan kieroon, ku kattelee sormuksia jo ties kuinka monetta tuntia.

Oon mä töitäki tehny aika ahkerasti. Törmäsin just vaan semmoseen ongelmaan taas, et ki-va. En osaa korjata. Pitäis testata noita muutoksia, joita tein ja mitkään järjestelmän pluginit ei toimi, niin en voi lisätä tarvittavia juttuja tonne järjestelmään testaamista varten. Ja plugin-guru on Winchesterissä. Hienosti menee =)

Eilinen meni kauheen nopeesti, oli aika paljon kaikenlaista puuhaa. Käytiin vähän P:n ja yhen sen kaverin kanssa kaupoilla, mä kävin tallilla kävelemässä Pipon kanssa, P oli kaverinsa kanssa ajamassa. Haettiin myöhemmin illalla kolmestaan pizzat ja syötiin itsemme ähkyyn. Kahdeksan jälkeen lähettiin vielä Passioniin muutamalle juomalle sekä P:n ja sen kaverin että yhen mun kaverin kanssa. Oltiin kotona joskus yhdentoista jälkeen. Väsytti aika paljon kyllä, ku päästiin sänkyyn. Jostain syystä nukuin silti jotenkin kehnosti ja sain selkäniki kipeeks. Onneks se meni kuitenki ohi, ku nousin aamulla ylös.

Käytiin tänään kattoos yhtä taloaki taas. Ulasoorissa. Siinä oli aika kiva yli 4000 neliön tontti. Oli semmosta metsäistä tontin reunamilla, siellä oli kans sit sellanen iso keskeneränen varastorakennus ja tilaa kaikelle äijätouhulle (se oli miehistä kiinnostavaa). Oli kyllä se varsinainen piha sit semmonen ihan siisti ja kaunis. Ja iso. Talo oli 60-luvulla rakennettu, sittemmin laajennettu ja täysin remontoitu. Ihan nätti, mutta kodinhoitotiloja ei ollu lainkaan ja makuuhuoneetki oli vähän pieniä. Pannuhuone oli keskellä taloa tehtyjen laajennusten takia, ja sen pannuhuoneen takana taas oli kaks tyhjää ja keskeneräsen näköstä huonetta. Pohjapiirustukseen ne oli merkitty vaatehuoneiks, mutta ei niissä ollu mitään. Olis voinu ajatella kodinhoitohuoneen värkkäämistä sinne, mut ei sekään tuntunu niin miellyttävältä ajatukselta. Keittiö oli kyllä sievä ku mikä. Mut eipä toikaan nyt ihan niin mieleinen ollu muuten, paitsi tosiaan keittiön ja tontin osalta. Se talo oli muuten kyllä tosi hyvässä kunnossa, ei ollenkaan nuhrunen tai mitään, että sinänsä miellyttävä, mut ei se kuitenkaan iskeny. Katellaan lisää.

P lähti just kaverinsa kans Ruosniemen metikköön tutkimaan ajoreittejä. Se pakkas mukaan koiran ja lapion. Mun piti mennä pitään kissoille seuraa siks aikaa, ku miehet rymyää metsässä, mut tuli ruuan jälkeen niin vetelä olo etten sittenkään jaksanu lähtee. Tallille aion kyllä mennä vielä illemmalla. Ratsastuski oli suunnitelmissa, mut toi ilma ei houkuttele sit yhtään. Eilinenki lenkki meni hiukan vasurilla, ku hevonen oli levoton eikä jaksanu keskittyä ja mulla oli sellanen olo, etten jaksa väkisin yrittää. Vähän tehtiin jotain väistöjä ja taivutuksia kävellen, pari kierrosta ravattiin ja sit lähettiin kävelemään pellonreunaa pitkin pieni lenkki, kun ei työnteko huvittanu. Pipo meinas vallan innostua siinä pellolla, kun oltiin kävelemässä takas tallille päin. Mä menin sen kanssa sit vielä pieneks hetkeks kentälle, että se rauhottu. Sillä oli kyllä ihan mahdoton päivä taas. Vaikutti lähinnä joltain pieneltä, uteliaalta ja ylienergiseltä varsalta. Se nuuski kaikkee, halus maistaa kaikkee, kääntyili, vääntyili, venkoili, tinttasi, heilui, hyöri ja pyöri ja mulla oli täys työ saada se edes harjattua. Ojensin sitä jatkuvasti ja aina se jakso seisoo paikallaan kokonaiset puol minuuttia ja sit taas lähti homma vanttuusta. Tai kaviosta =) Se oli kuitenki ihan kiva.

Huomenna alkais syyyysloma. Tai oikeesti se on itsenäisen opiskelun viikko, mut mä kyl ajattelin lomailla =) Oon maanantain ja tiistain töissä, keskiviikosta parisen tuntia, jos on jotain akuuttia hommaa ja loppuviikon pidän sit vapaata. Perjantaina lähdettäis P:n kans käymään vaikka Tampereella tai jossain, jos seki sais vapaata. Täytyy sit suunnitella uudestaan, jos käy huono tuuri. Sama se silti on, mitä touhutaan, kun on kuitenki vapaata eikä oo kiire mihinkään!

Nyt tuntuu siltä, et vois oikeesti olla ruokalevon aika. Köllittiin me P:n kans tos sängyllä jonkun aikaa ennen ku se lähti ulkoilemaan, mut mua rupes nyt oikeesti huilituttamaan.

Karsee päivä. Ei jaksais yhtään mitään. Tykkäisin vaan maata hiljaa paikallaan jossain mukavassa paikassa. Tai voisin mä istuakki. Kunhan vois vaan olla.

No, töitä on enää pari tuntia.

Olin väsyny. P nousi yhtäkkii sängystä joskus vähän ennen puolta kahdeksaa. Touhuili kaikenlaista siellä, kunnes mä sit nousin puolelta. Ärsyyntyneenä. Yleensä me köllitään ja jutellaan aamusin aina hetken aikaa ennen ku noustaan ylös, ja nyt tunti ihan hirveen ikävältä, ku toinen vaan nousi sanomatta edes huomenta. Ei sillä mitään tarkotusta ollu, mut mua jostain syystä siinä kaikessa väsymyksessä ja kouluunmenoangstissa harmitti se niin, et olin sit vaan tyhmä ja kiukuttelin ja jäin sit keskenäni itkemään sängylle, ku P lähti töihin. Nyt on pää kipee ja silmiä särkee. Vahvasti menee. En kehdannu lähtee edes kouluun, ku olin porannu naamani punaseks. Töihin sentään pääsin, mut nolottaa.

Sain eilen mun seuratakkini, se on hieno! Ja oli tosi mukava ratsastaessaki. Kyl sen kans ny sit kelpaa. Ratsastustuntiki meni ihan mukavasti. Laukannostoissa oli hiukan ongelmia vasempaan kierrokseen, aina nousi väärä, mut näin jälkikäteen ajatellen vika oli varmaan siinä, et satula oli hiukan vinossa. Musta koko tunnin tuntu, et se on kallellaan oikeelle ja koitin sitä keikuttaa parempaan asentoon, mut en ilmeisesti kovin hyvin onnistunu.

Mul on Heku mukana töissä. Sil oli aamulla vatsavaivaa eikä se suostunu syömään mitään. Lisäks se oli kovin levoton, ni en halunnu jättää sitä yksin kotiin. Käytiin yhes moikkaas kissoja ja tultiin toimistolle. Hän on keränny aika paljon huomioo =) Komentaa kaikkia. Vien sen kyllä tos lounaalla sit takas kotiin, ku vaikuttaa mahan pulinat ja pörinät rauhottuneen.

Ei ollu hyvä talo.

Mun seuratakki on tullu, saan hakee sen huomenna ratsastustunnille mennessä. Jei.

Piti olla kymmeneltä script-kielistä ohjelmointia. Kaveri lähetti tossa hetki sit viestin, että opettaja on jossan seminaarissa Helsingissä ja tunnit on peruttu. Onneks se ilmotti, olisin muuten ollu menossa, kun en koskaan muista tarkistaa ilmotustaulua koulun sivuilta.

Tein P:lle tossa eväät ja se lähti töihin. Aattelin täs ite syödä aamupalan ihan rauhassa ja käydä sit suihkussa ja valua toimistolle kunhan ehdin. Mulla ei oo mikään kiire, tulee tunnit niin helposti täyteen. Toisaalta se on kivempi näin, voi vähän joustaakin ja on rennompaa, kun ei tarvii laskee niin tarkkaan.

Ens viikolla olis ns. syyslomaviikko. Kysyin jo työnantajalta, että käviskö, jos teen sen sovitun 10-20h tossa alkuviikosta ja olen loppuviikon pois, että saan edes hiukan hengähtää täs kaiken touhun lomassa. Vielä ei oo kuulunu vastausta.

Jos ny kuitenki aamupalastelis. Tein pari leipää ja sit olis yks eilinen lätty vielä jäljellä. P jakso syödä kolme, mä vaan kaks, joten jätin sen orvon sit aamuks.

Kyl oli hermo koetuksella ruokaa tehdessä. Mut selviydyin. Nyt on lihamakaronilaatikko ja lätyt tehtynä. Tiskit vielä odottelee.

Ei hitto, mikä motivaatiopula taas.

Huomenna kattoon taloa!

Meinasinpa ajaa kolarin tänään. Ja melkein kahdesti. Emmä tajua mikä ihmisiä vaivaa. Mikonkadulla vähän kaivetaan ja yhtäkkiä jengi ei osaa enää ajaa.

Tää ensimmäinen täpärä tilanne oli seuraava: Ajoin Mikonkatua vesitornille päin, vasenta kaistaa (koska Valtionsillalle pääsee ainoastaan vasenta kaistaa ja olin viisaasti valmiiks siinä) ruotsalaisen koulun kohdalla. Vieressä ajo nainen Volvolla. Ihmettelin, miks se vilkuttaa vasemmalle. Aattelin, et kai se ajatuksissaan vilkuttaa kaistanvaihtoa vähän ajoissa. Himmasin vähän. Keskellä risteystä se vaan käänsi auton mun eteen siitä oikeenpuoleiselta kaistalta ja meni vasemmalle. Ei varmaan monesta sentistä jääny kiinni etten törmänny. Tööttäsin ihan niin perkeleesti. Jouduin kyllä jarruttamaan niin lujaa, et koululaukkuki putos penkiltä. Se naishenkilö kyllä hämmensi koko risteyksen siinä. Ja mä kiroilin.

Toinen tilanne: Ajoin edelleen Mikonkatua. Olin melko lähellä sitä viimistä risteystä ennen Cornersia (se kebab-paikka). Vasemmalla kaistalla edelleen. Oikeella kaistalla ajo joku vanhahko täti sitikalla, ja se alko sit hyvissä ajoin ennen sitä risteystä vilkuttaa vasemmalle. Oletin tietysti, et se vaihtaa kaistaa ja tein tilaa. Eeeei, hän ajo edelleen oikeeta kaistaa. Hidastin lisää varmistaakseni, et se olis tajunnu mun tekevän sille tilaa. Ei menny jakeluun. Siinä risteyksessä on niiden kaistojen välissä liikennemerkki, jonka tämä täti-ihminen sitten kätevästi ohitti oikealta, minkä jälkeen siirtyi edelleen vasemmalle vilkuttaen vasemmalle kaistalle. En meinannu lainkaan ymmärtää sen merkintantoja ja taas oli liki, etten jääny alle. Tässä tilanteessa tosin olin oikeesti varuillani, ettei ollu tiukka paikka lainkaan. Joo. Sit se täti ajeli siinä ihan rauhallisesti kolmeekymppiä. Viidenkympin alueella. Etapin valoissa päätin kääntyy oikeelle, kun se jatko suoraan. Olin jo keränny semmosen angstin, etten vaan pystyny ajaa sen perässä enää hetkeekään.

Kouluun päästessä olin niin täynnä kiukkua, et kädet tärisi.

Koulun jälkeen kävin sit lepposasti ostamassa taas astioita. Sitte, ku pääsin kotiin, menin ulos ja istutin muutaman syyskukan mun puupurkkiin. Innostuin lisäks vielä harjaamaan laatat, haravoimaan ja siistimään pihaa. Vierähti siinä melkein tunti.

Katoin Tuhkimotarinan ja sit P soitti, että ne on ollu jotain puolisen tuntii perillä Kuusamossa ja se oli kävelyllä autossa istumisen jälkeen. On se ihan mukavaa varmaan haukata hiukan happea semmosen matkan päätteeks. Ne oli sit kohtapuoleen menossa syömäänki.

Tuntuu tosi oudolta täällä kotona nyt, kun ei oo juttu- ja nyhjäyskaveria. Ollaan yleensä P:n kans työpäivän jälkeen makoiltu puolisen tuntia sängyllä ja juteltu päivän jutut halki. Se on oikeesti terapeuttista. Tosin juteltiin me äsken puol tuntia puhelimessa =) P lupas huomenna soitella sitten, ku se osaa arvioida mihin aikaan se on kotona. Mä sen sijaan lupasin tehdä siks ruuan, ku sillä on kuitenkin nälkä. Lihamakaronilaatikkoa, aurinkokuivatulla tomaatilla ja normaalia (?) suuremmalla määrällä mausteita.

Tänään soitti sen eilisen talon välittäjä. Kyseli multa, että mitä ajatuksia se meissä herätti ja pitäiskö sitä vielä mennä uudemman kerran paremmin katsomaan. Mä lupasin, että otetaan häneen sitten yhteyttä, jos siltä tuntuu, kun sen talon miettiminen jäi vielä vähän kesken ja nyt P on siellä reissussa, niin ei pääse ennen ku loppuviikosta. Samoin sit yhdestä toisesta talosta oli välittäjä vastannu kyselyyn ja nyt odotellaan, et jos päästäs kattomaan sitä taloa keskiviikkona tai perjantaina. Se on hauska nähdä. Sen talon saunassa on torso. Muutenkin erikoinen se saunaosasto. Etuovessa oli siitä asunnosta kyllä muilta osin aika kehnot kuvat, joten enemmänkin sen takia kiinnostaa nähdä kyseinen talo. Odotellaan.

On tää elämä jännää =)

Putos yks aika iso kivi sydämeltä tänään. Kiitos J. Hyvä, kun saatiin puhuttua asia halki.