Stepa - Viimeiset dollarit
Äiti äiti näillä reissuil on rankkaa, just kävin viimiset dollarit tankkaa.
Tuun sinne jos se vaan sopii, oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi kotiin.
Mulle on opetettu jotain, osan oon oppinu itte, nyt tiedän et miesten takia ne naiset itkee.
Se tyttö jonka kaa olin en oo sen kaa enää, se on luonnon laki, ne lähtee parempien miesten perään.
Onko se niin miten täti oli homman tajunnu, ettei elämä mee niinku se on nuorena halunnu, näin sen tädin noin viikko sitte, kulma kapakassa veti suruunsa bissee.
Ollaan me koitettu Ilen kans maailmaa muuttaa, aamulla herätään, et se ei muuttunutkaan.
Välillä me ollaan vaan ymmällään, mut lopulta tyydytään vaan ymmärtää.
Ei oo ihme et ihmisillä on raskasta, ku ei ihmisten rukouksiin vastata ja
joskus voi nähdä valoo mun ikkunoissa ja minut suremassa sitä ku kaveri on poissa.
En käyny sen luona, nyt se lähti kauas, pyysin siltä anteeksi, mut se oli jo haudas.
Siellä se lepää rauhas, ei mulla mene täällä kauan.
Kerro äiti mihi voin turvata, ku sota tekis minustakin murhaajan.
On tullu monta kilsaa meidän välille, oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi sinne.
Äiti raha mua määrää tääl, se sekottaa mun elämän määränpään.
Miksi kaikki aina allekatsoo köyhää, ku raha on vaan tappelun aihe ruokapöytään.
Ja nää pahviseinät alkaa kaatumaan ja olen vielä sisällä joten auttakaa.
"Apua apua" minä huudan vaan, palvelukset käytetty, mut mullei oo muutakaan.
Kerro äiti miten minun pitäs elää, tuntuu et odotan jotain ja siksi herään, järjestän mun kaapin ja puhdistan mun pöydän, oon ollu ihmisille aina kiltti ja nöyrä.
Tääl on vaikeaa pysyä kaidalla tiellä, kun risteyksissä mua pahe koittaa viedä.
Se on niin helppoo omaksuu ne pahat tavat ja niin vaikeaa löytää ne hyvät sanat.
Mitä sydämeni haluu sitä ei kynäni tajuu, mut koitan olla rehellinen tavusta
tavuun.
Enkä oikein osaa sua päin naamaa kiittää, mut kiitokset kaikuvat sisällä mun pään.
Enkä ole äiti kiertäny kapakoita, vaan oon ollu se sun tuntema reipas poika.
Hävettää myöntää, mut nyt saan sen sanottua, nolottaa et mullon susta vain yks valokuva.
Äiti äiti sinuun aina voin luottaa, tajusin et rakastan sua siihen meni 20 vuotta.
Ihmiset varastaa, antaa, satuttaa ja parantuu mut onko äiti sinun pakko vanhentuu.
Oon leikkiny räppärii eläny vida loca, vaikkei täällä oikeasti sellaista ookkaa.
Yksin täällä ollaan, sen just hoksasin, kun kodittoman pyyntö oli yksi dollari.
Enkä usko Jumalaan, vaikka haluan, en vain osaa uskoo siihen, mitä en tajua.
En usko siihen, uskon itseeni, uskon taivaaseen ja pelkään helvettii.
Ilman menetystä ei tuu kiitollista, eikä vankilakaa voi parantaa rikollista.
Ja joka ihminen tekee joskus jotain pahaa ja ihmiset tekee mitä vaan jos saa siitä rahaa.
Periaatteesta pidän kiinni, niinku ponnari, onneks Jukkis lainas mulle viimesen dollarin.
Oon ottanu lääkkeet ja muistanu syödä, eikä nukkumatti käy mun luona joka yönä.
Unohdin sen tai matti unohti mut, ku en ole ollenkaan varma olenko nukkunut.
En tiiä, kyllä se unohti mut, yötä päivää valo päällä nyt on lamput palanut.
Sitku maine menee ja rahani juon, tuun äiti sun luo ja sulle kukkia tuon.
Kerro äiti terveiset sukulaisille, ei aina hyvin mee, mut äiti valehtele niille.
Tiedän et yritit vaan mua kasvattaa, mut kyllä sitä rakkautta rahalla saa.
Voi kumpa vois vaan rahan lopettaa, ei sossutkaan katso ihmistä vaan tiliotetta.
Jo nuorena luulin, että musta maailma paras jäbä tulee, mut tää jäbä on tottunu kuseen ihmissuhteet.
Ämmät on prinsessoi ja prinsessat ämmmii, jos sydän ois pähkinä oisin pähkinän särkijä.
Luulin, et elämä on sitä mitä siitä tekee, mut joskus ei voi mitään sille miten asiat menee.
Sitä on vaikee käsittä, että maailma ei yritä ees meistä välittää.
