IRC-Galleria

Rakas päiväkirja, päivä on päättymäisillään ja ajattelin aikani kuluksi jälleen kerran kirjoittaa sinulle. Aamuni rykäisi käyntiin runkkupaska. Koska vessapaperipalaset olivat piirretty täyteen sudokuja, ette valitettavasti tule näkemään enää vanhaa rakasta opon kirjaani, jota ensimmäisen kurssin aikana melkein tarvitsimme. Sen jälkeen meinasin vahingossa mennä suihkuun, mutta juuri kun vesipisara oli koskettamaisillaan paljasta bojoing-läskin ja tuuhean karvapeitteen saastuttamaa rintaani, muistin, että olin jo ollut kaksi viikkoa ilman suihkua. "Vielä toiset kaksi viikkoa", ajattelin. "Ei...saa..repsahtaa! Pystyt siihen! Rohkeutta ystäväiseni!", huusin itselleni. Sen jälkeen menin jääkaapille, kaivoin homeisten ruokamassojen seasta kaksi karvaista lihapiirakkaa, joiden väliin tungin ketsuppia, ja jotka onnellisena tungin suuhuni. Sitten lähdin kouluun.

Koulupäivän aloitti liikuntatunnit. Pelasimme salibandya. Oli oikein mukavat pelit. Ei siitä sen enempää. Sen jälkeen oli vuorossa äidinkieli. Pääsimme koulunkäytäville tulkitsemaan taidetta ja tekemään kuva-analyysia. Löysin pian itselleni mieleisen taideteoksen, johon myös saman tien samaistuin. Se esitti ruotsalaista, joka oli kuollut vessaan. Sain kuvasta lähes heti selville, että henkilö oli kärsinyt vakavasta ummetuksesta, mennyt paskalle ja muutaman minuutin kuluttua heittänyt toivon hukkaan. Hän veti housut ylös, ehti kävellä pari askelta kunnes hänen peräsuolensa kirjaimellisesti räjähti. Vessa on kuvassa siisti, mistä voidaan päätellä, että kuvaa oli muokattu. Tunnin jälkeen pelasimme korttia ja satuimmepa myöhästymään matematiikan tunnilta minuutilla. Tämän saimme tuntea nahoissamme: pääsimme luokkaan vartin kuluttua. Vaan mikäpäs siinä oli odotellessa, koulun penkithän ovat pehmeitä ja meininki käytävillä erinomaisen lupsakka. Eipä aikaakaan, kun ruokailu alkoi. Ruokana oli hernekeittoa, lähes kaasun muodossa. Koitin epätoivoisesti lusikoida ruokaa nälkäiseen mahaani, mutta turhaan. Hernekeitto oli kaasumainen illuusio. Tavallisesti kotona lautasellinen hernekeittoa menee kolmessa tunnissa. Ennätykseni on 45 sekuntia, mutta se oli paksusta letkusta ja hernekeitto oli muutenkin jo seissyt pöydällä muutaman päivän. Taistellen kuitenkin sain vähäisen määrän koulun hernekeittoa pysymään lusikalla ja nielaisin. Toistin tätä liikettä mekaanisesti noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Lähdin ruokailusta, tyytyväisenä itseeni. Matkalla vilkaisin ruokalistaa, miettien mitähän huomenna mahtaisi olla. Siinä samassa huomasin, että tänään olisi pitänyt olla nakkisoppaa ruokana. Outoa, ajattelin. Menin keittiöön tiedustelemaan asiaa, mutta eipä aikaakaan, kun mahatautinen koulukeittäjämme Irmeli potkaisi minut ulos sieltä. "Kyllä siellä on nakkisoppaa!", kuulin hänen huutavan. Sen jälkeen suunnistin takaisin matikan tunnille.

Matematiikan jälkeen suunnistin kohti auditoriota, siellä olisi Tilun Tietäjä-kisan finaali. Itse olin päässyt ensimmäiselle vara-sijalle, arvonnan jälkeen. Yksi kisailijoista jätti kuin jättikin tulematta ja pääsin mukaan kilpailuun. Kilpailun alkaessa olin hermona. Ajattelin vain ja ainoastaan Oonaa. Ajatus kävi sietämättömäksi, en pystynyt enää. "Ei pysty, luovutan", ajattelin ja vastasin tahallani väärin helppoon kysymykseen, johon olisin osannut vastata unissanikin. Jopa kesken villien sessioiden itä-saksalaisten kuulantyöntäjäkääpiöiden kanssa olisitte voineet minulta kysyä, ja minä olisin osannut vastata siihen kolmellasadalla eri kielellä.
Sain lohdutuspalkinnoksi vessapaperia kansien välissä ja suklaarusinoita. Ne sopivat täydellisesti nenänreikiini! Jäin katsomaan jännittävää kilpailua ja kerroin SirJames:lle kaikki oikeat vastaukset telepatian avulla.

Kilpailun jälkeen suunnistin ohjelmointikurssille. Sillä aikaa kun muut noboilivat jotain Javalla, minä hakkeroiduin Yhdysvaltain Keskuspankin tietokantaan ja siirsin kolmasosan Bill Gatesin rahoista pankkitililleni Sveitsiin. Lopuilla kahdella kolmasosalla tilasin huonekaluja Habbo Hotelliin. Tämän jälkeen olikin tuntia enää jäljellä viisitoista minuuttia. Loistavaa! Jäin Habbo Hotelliin ja ehdin hommata itselleni kolme habbomuijaa, joita kaikkia panin yksitellen Polyfon-sängylläni virtuaalikakkoseen. Tämän jälkeen koulupäiväni olikin päättynyt.