IRC-Galleria

Tänään on toistaiseksi ollut, ah, niin aurinkoinen, raikas ja mieltä kirkastava päivä.

Aamulla heräsin lintujen lauluun auringon luodessa ensimmäisiä säteitään huoneeseeni.
Pomppasin riemusta hihkuen ylös: "MAANANTAI <333333". Riemunkyyneleiden valuessa pitkin poskiani sekä hokiessani "Koulussa on ihkuu!11"-mantraa riennän onnesta paisuen yogalates-videon ääreen.
"Yksi, ja jatkuu vielä kaksi, ja jatkuu vielä kolme, ja jatkuu vielä..HEI MUMMI TULE MUKAAN!"
Mikä onkaan mukavampi tapa aloittaa päivä, kuin tanssahdella humppaa isoäidin seurassa<3

Mutta Natofaijan sanoin: Asiaan, kiekkopuolella rasiaan. Muista aamutoimituksista tarinoimisen voi suosiolla skipata, sillä rakas päiväkirjani, sivusi eivät riittäisi kuvailemaan sitä kiinnostuksen multiuniversaalin käsitteen viemistä galaktisten ulottuvuuksien totaalisiin äärirajoihin, jos alkaisin kertoa hampaiden harjauksesta, meikkaamisesta sekä muukalaisten invaasiosta takapihalleni.

Niimpä jatkan kertomista koulumatkastani vuodattaen henkilökohtaisen kyyneleen jos toisenkin:
Oli synkkä ja myrskyisä syysaamu, kylmän viiman tunkeutuessa luiden ytimiin. Seison pimeässä yksin bussipysäkillä, kavereiden hylkäämänä... "MIKS KUKAAN EI RAKASTA MUA?!?!? :((((("...nyt, ranteiden huutaessa hoosiannaa, on hyvä jatkaa: Olin siis bussipysäkillä, ja ylläni kaartelivat korppikotkat, jotka odottivat viimeistenkin elonmerkkien katoavan ruumiistani, ja kuulen kaukaisuudesta, mutta silti niin läheltä, nälkäisen raivotautisen hyeenan ulvonnan, ja vielä hieman lähempää leijonan karjunnan, mutta sitten yhtäkkiä ulvontakuoroon liittyvät linja-auton jarrut ja edessäni komeilee bussi numero 61.
Harpon raskain askelin kohti linja-autoa, taivas takanani aukenee, enkelit laulavat ylistyslauluja ja.....*TUMPS*, törmään bussin oveen. Bussin kaartaessa pois lausun ääneen asioita, jotka saisivat karskeimmatkin merirosvot punastumaan.

Noh, näin on käynyt ennenkin, ja lähdin tarpomaan vastatuuleen kohti kotia, pyörremyrskyn niellessä autoja ja puita takanani. Otsaani kasvoi maskuliininen sukupuolielin, kun huomasin, että taikamattoni oli ruosteessa. Niinpä jouduin tyytymään viimeiseen vaihtoehtoon, josta isi suuttuisi aivan varmasti!
Kaivan esiin autotallista isäni vanhan vaaleanpunaisen lento-ominaisuudella varustetun Ford Anglian, joka ei olekaan mikä tahansa Ford Anglia, sillä sen takapenkillä on avaamaton pussi Rieseneitä! Lähden matkaan (lentäen, btw) ja koulumatka sujuu ongelmitta muutamaa tuulilasiin liiskaantunutta lentävää vaaleanpunaista lehmää lukuunottamatta. Laskussa olikin sitten pieniä vaikeuksia, turkoosiraitaisen elefantin huijatessa minut törmäämään koulun etupihan jykevään ja vanhaan koivuun. Kiipesin ulos autosta ja riensin uskonnontunnille koivun osoittaessa rajusti mieltään.

Uskonnontunneilla opimme käytännössä, mikä on rituaali. Joimme verta variksen pääkallosta, juoksentelimme alasti koulun ympäri hallusinaatioiden takaa-ajelemina, sekä tunnin päätteeksi uhrasimme opettajamme alttarilla. Hetken päästä tajusimme tehneemme väärin :/ Unohdimme nimittäin voidella opettajan paloöljyllä ennen tuleen sytyttämistä :(
Seuraavaksi oli vuorossa englannin tunnit, ja koska maailman puhutuin kieli on mandariinikiina, olisi suoraastaan typeryyttä opiskella sen sijaan englantia! Niimpä vietän tunnit kirjastossa tanssien polkkaa ja syöden mandariineja kiinalaisen (mielikuvitus)ystäväni kanssa.

Ilmaisutaidon tunnin aikana sain kolme puhelinsoittoa. Kahdessa ensimmäisessä tarjottiin minulle 5.000.000$ arvoista pääroolia Hollywood-elokuvassa, mutta kieltäydyin hienoeleisesti. Kolmannessa puhelinsoitossa pyydettiin minua esiintymään saksalaisessa kääpiöpumppupätkässä, ja suostuin oitis! Olen aina halunnut nähdä kääpiön pumppaamassa ilmaa polkupyörän renkaaseen vihellellen samalla "Ain laulain työtäs tee.."
Elokuvan käsikirjoituskurssilla kirjoitin pitkän elokuvan rohkeasta saattueesta, joka taistelee maan pahuutta vastaan, ja vie pahuuden ruumiillistuman, kultaisen nännikorun, tulivuoreen uumeniin sulatettavaksi. Maksimaalisen vitutuksen totaalinen multihuipennus iski siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että joku vitun idiootti oli kirjottanu samanlaisen tarinan noin sata vuotta sitten :((.

Ja niin koulupäiväni loppui, ja iloisesti tanssahdellen ponien kanssa, sekä syöden tappivanukasta, riensin valkoisen hevosen selässä uljaan prinssin sylissä kotiin <3

Rikastuttaakseni päiväkirjamerkintää, poimin wikipediasta kaksi random artikkelia ja keksin niistä VITSIN!! Sanat olivat Lemmenlaiva sekä Sveitsin Jalkapallomaajoukkue.
- Mitä Sveitsin jalkapallomaajoukkue teki lemmenlaivalla?
- Slusikoi kahmalokaupalla nakkisoppaa :

---

DDDDDDDD

Lukiessasi tätä lausetta, saatat ehkä pohtia elämäsi määrää, kun luet näinkin pitkälle toisen päiväkirjaa. Suurena matematiikkona olen ratkaissut kyseisen pulman keksimällä ratkaisukaavan, jolla voi laskea elämän määrän! Lisää pituuteesi (senttimetreinä) päiväkirjamerkinnän lukemiseen kulunut aika (minuutteina) ja jaa summa nollalla. Suosittelen laskutoimituksen suorittamiseen taskulaskinta. Mitä isompi tulos, sitä enemmän omistat elämää. Elämäsi määrä on kääntäen verrannollinen habboukkosi virtuaalipeniksen pituuteen pikseleissä :(

Mikko9o kuittaa <3

P.S. Merkintä, joka piti kirjottaa kahesti ja jonka tekemiseen meni n. 6 tuntia <3
onneks np. Spider Pig Techno Remix lohduttaa <3