Poika istuu yksin luona vanhan vaahtera/
toivoo kasaan voimii joil selviis rakkauden algebra/
kädessänsä kuva tytön joka himmenee/ mut mieles muistot kiiltelee/
ja vielki vanhat haavat kirvelee/
ei se aina natsaa vaikka antas kaikkensa/
vaik kuinka rakastas ja jakas maailmastansa parhaa puolensa/
"eiih" vaik niin tekis heistä molemmat/
"mikseiih" auta vaik he rakastavat/ toisiaa/
tytön puolest pistäs poika tähdet satamaan/
ja olis vastas laituril jos laiva saapus satamaan/
pistäs palamaa, tuhat kauneinta kynttilää/
jos sais palaamaa, tytön luoksee ees hetkeksikää/
jälleen illan tulles on taas aika jäätyvie kyynelien/
virtaa vuolaan puolesta yksinäisyyden/
eikä pysty poika mitään muuta sanomaa/
ku "miks" kaikki kaunis aina katoaa/
Kertsi
Alla revontulten poika yksin huutelee/
vaan ei tyttö kuule kun tuuli sanat nää turmelee/
välis niiden linnunratoja on pari sataa/
haluis vaihtaa pari sanaa/ mut ei löydä pariansa/
luona suurten tuulten tyttö kuuntelee/
itkee vesiputouksee, kunnes sekin sit tummenee/
kaikkensa on tehny, kaikkensa on antaneet/
ehkä joskus vielä viestit pääsee perillee/