mä pettyä sain,jälleen kerran,haavat aukesivat taas ja ne vuotaa verta.kyyneleet kastelee mun tyynyn,kun sua kaipaan ja en saa unta millään,en pysty olee paikalla.
mieli levoton on,ja syvälle sydämmeen sattuu,on pakko kirjottaa nää tunteet mun sisältä papruun.
sain sulta lämpöö hetken,mut nyt taas kylmyys palas,tuntuu et pääni hajoaa,tuntuu en pysy kasas.
luulin löytäneeni,sust jotai pysyvää,mut liekki sammuu joskus,kun sen sytyttää.onneksi ajoissa,sanoit mulle sen et sä,toisest välität,sillo muhu voi sattuu enemmä,
mä tiedän,et tunteeni on pelkkää ilmaa sulle,ku toivon et sä mietit mua ku sulle vikan kun teen,pidä ittest huolta,mä tulen muistamaan sut aina lentoo tähtenä,joka näkyy vaan hetken aikaa..
se miten välitin,käsitin nyt kun hävisit,sen ikävän muistuttaa,kun iltaisin mä painan pääni,tyynylleni peitto käärittynä sylissäni,kaivaten lämpöäsi,yksinäni kylmissäni.se miten välitin,käsitin nyt kun hävisit,en ajatuksis susta poissa minkä sille tekisin,rullaan sanat kertoo tunteisiin sun ikävän,muisto susta,aina kulkeepi mun sisällä.