IRC-Galleria

Hieman rauhallisemmin.

Haen uutta asuntoa. Kai se vois tällä kertaa onnistua ?

JOO EN SAANU SITÄ KÄMPPÄÄ

joku saatana nutipää oli ottanu sen.

ja mä sain tietää siit sit vast ku mä ITTE soitin sinne ?!

vittusaatanahaistakoovittumullameneehermoteihelvettiÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

perkele.

mitä tää on,
tää onnellisuuden tunne?
tää mun toinen kuvajainen,
se kaunis ja omaperäinen.
vahingossa tää sattui taas,
hämmentyneenä tilanteeseen juoksen.

Meidän seinille ei ole muistoja kirjailtu,
meidän tuskaamme ikinä huomattu.
Palojäljet musitissa korvaa kaiken sen,
mitä hyvää on joskus pidetty.

Meidän kyyneleitä ei ole koskaan huomattu,
tekojemme jäljet kauas unohdettu.
Pilvistä rakensimme toiveita suuria,
joista jäljellä on vain iso kasa surua.

Kyyneleisiin nukahdamme illalla,
suureen ikävään heräämme aamulla.
On meidän seinillä mustat tapetit,
tummuneet ruusut ja kirvelevät piikit.

Meidän maailmassamme ei ole suurta valtatietä,
ainoastaan pieniä kuoppateitä.
On ikuisuus meille yksi minuutti,
sen jokainen sekuntti.

On huominen meille vain vieras sana,
"rakastan sinua", vain satujen vala.
Osaamme näytellä maailman paremmaksi,
mutta sisältä se on vain tyhjä kuori.

-minerva

ohi on, loppu the end.

nyt ollaa sit back in business. hähä <;

älkää naurako. sinne <:

tukehdun,
mä seinään painaudun,
sen kylmä viileys saa mut miettimään,
oon antanu sen hirviön tarpeeks kauan elää.

mä tiedän sen,
en pääse pois,
itselleni valehtelen.
Se on kasvanu suuremmaks,
se vie mut koht alas.

jostain pääni sisältä,
muistan sen yhden asian vielä.
aion tehdä kaiken,
tapan sen.
En anna sen enää satuttaa,
en anna sen minua enää seurata.

haluan muuttaa pois kotoa.

mulle sanottiin,
kävi paremmin kun muutettiin,
haluan tehdä saman,
mutta miksi minua estetään,
pyytäessäni pois lähtemään?

En jaksa tätä touhua enää,
en ole koskaan pyytänyt sitä.
tiedän että kun seinät vaihtuu,
kylmät huoneet, ja sen huonekalut,
en kaipaa tätä enää.

kyllä, vettä sataa. hampaat on ihan järkyttävän kipeet
ku oon rouskuttanu toffeeta lähes koko illan. Huomenna
Syran kanssa kiertelemään kirpputoreja ja yritän ehtiä
ulvilaan. Perjantaina sataa vettä ku esterin perseestä,
joten sillon tuskin mitään vaikka niin kauheet suunnitelmat oliki.
Kesää on käyty jo reilu puolet ja ensvuon sit uus paikkakunta,
koulu, ja ehkä viel oma kämppä. Se ny riippuu lähin tost meen
takan kaatuvast metsäst, ja äiteen työharjoittelusta. Sil
meinaa alkaa joku työharjottelu syksyl nakkilas,
uudestakaupungista sillä olis hankala varmaan tulla sinne.

Mut joo, siin oli tänhetkinen tilannekatsaus, neiti menee
saunaan mussuttaa lisää toffeeta. pitäkee hauskaa,
kai tää sade pian lauhtuu.

[ja iha syran kiusaks pistin noit kivoi sananväännöksiä tonne... sehän niin tykkää niistä. ]

kävelen edes,
kengät vedes,
on kylmä,
mut en silti palele.

sataa,
pilvet ei väisty,
on hämärää.

me tiedettiin
mitä tunnettiin.
nyt tunteet on poissa,
me erottiin.

Siit on aikaa,
mut kuka niitä laskee,
nyt taas osataan hymyillä,
ei meitä mikään pysäytä.

Ystävyyttä enemmän,
rakkautta vähemmän.
Silti tunnetaan,
tää ystävyys ei lopu milloinkaan

"mä olen liekeissä"

kesä fiilis, musiikkia korvissa, meikit naamas.

kaikki on hyvin.

mukaan vaan jos siltä tuntuu tää tyttö on valmis bileisiin <;