puhuminen on itsestään kii sanottiin
ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää
kai se on vain opittava hyväksymään
ettei muuta tuu tapahtuun tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäis olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien
kuljen tätä tietä pettymyksien
mietin, että saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaksin
jos mä vaan voisin, no alkaa hämärtää
tuskin vaan ilta tätä fiilistä hävittää
maailma on liian kylmä ilman hellyyttä