Eilen oli niin ihana päivä, että voi voi. Poika päätti jostakin kumman syystä valvoa ja itkee 9 tuntia putkeen, klo 13-22. Siinä välissä söi muutaman kerran ja roikuskeli olkapäällä röyhtyllä, silloin oli suht hiljaa. Eikä myö Antin kanssa olla keksitty mitään järkevää syytä pojan parkuihin. Ruokaa oli, vaippaa vaihettiin ja ryöhtäiltiin. Pierutki irtos ihan hyvin, et ilmavaivoista ei pitäny olla kiinni. Mahakin oli "pehmeä". No, onneksi hää sitten rauhottu nukkumaan ja on nyt nukkunu ihan hyvin, reppanaa varmasti väsyttää. No, tää on tätä tämä pienen lapsen kanssa elo, ikinä ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta rakastan silti suuresti <3